Järkkäriblogi

English summary: A video of the Fukumoto talk show will be released in the near future. The video will have English subtitles, and all the Finnish interpretation will be cut out for your viewing pleasure.

Hei kaikki! Tässä kirjoittelee Santeri Saarimaa. Olin tämän vuoden Desuconissa Fukumoto talkshow'n juontaja ja tulkki. Viime vuonna toimin Desuconissa Tooru Furuyan henkilökohtaisena tulkkina ja oppaana koko viikonlopun ajan, mutta myöhäisherännäisyydestäni johtuen en ehtinyt lavalle asti itse tapahtumassa. Hyvän kokemuksen innoittamana päätin kuitenkin lähteä tänä vuonna suuremmalla kädellä mukaan, kun toiseksi vieraaksi varmistui ensimmäistä kertaa ulkomaiseen tapahtumaan osallistuva mangapiirtäjä Nobuyuki Fukumoto. Olin myös sopivasti keväällä sattunut aloittamaan mahjongin peluun (tosin katsomalla Sakia...)

Ohjelmansuunnittelu sujui suhteellisen hyvin, kiitos kysymyksiä etukäteen lähettäneille. Tasapainon löytämisessä siten, että ohjelma jaksaa kiinnostaa sekä hardcore-faneja että sellaisia, jotka eivät Fukumoton töitä erityisesti tunne, mutta ovat muuten kiinnostuneet mangasta, on epäilemättä vielä parantamisen varaa. Ilmeisesti oli kuitenkin parempi keskustella Fukumoton elämästä ja ajatusmaailmasta kuin esitellä sarjoja - joista löytyy netistä varmasti enemmän kuin tarpeeksi tietoa.

Suunnitelmat myös muuttuvat jatkuvasti, eikä muutoksia pidä tai tarvitse pelätä. Onneksi suunnitelmat muuttuivat tänä vuonna hyvällä tavalla - idea jakaa lavalla piirretyt piirrokset parhaimmin pukeutuneille tuli Fukumotolta itseltään. Piirrokset menivät varmasti aivan oikeaan osoitteeseen. Wolfwoodin ansiot Kaiji-cosplayaajana kantoivat hyvin ansaittua hedelmää.

Ammattilaisen lavadesign

Olen toiminut yleisötapahtumissa tulkkina ennenkin, mutta herraisä minkälainen pala sitä tulikaan haukattua, kun päätin hoitaa sekä juonnon että tulkkauksen itse. Juonto ja tulkkaus yhtäaikaa kun on noin kahden ja puolen ihmisen työ.

Itse en enää lavalla ollut läsnä henkisessä mielessä, joten en muista keskustelun sisällöstä mitään. Esityksen alettua battle mode räpsähti päälle ja show eteni enimmäkseen autopilotilla, mutta täytyy myöntää, että ennen yleisön eteen astumista vatsassa oli varsinainen yhdyskunta perhosia. Kaikesta huolimatta hommasta selvittiin ilmeisen kunnialla kun palaute on ollut lähestulkoon ja yksinomaan positiivista. Todennäköisesti suhtaudun itse omaan esiintymiseeni ja valmistautumiseeni kaikista kriittisimmin, mutta sehän on toisaalta nimenomaan se tapa jolla päästään hillittömiin sfääreihin. Täydellisyyteen on vaikea yltää, mutta sehän ei tarkoita etteikö siihen kannattaisi kurkotella.

Ainoa esille noussut kritiikki oli keskustelun hidas eteneminen, mutta tulkkauksen kanssa keskustelusta tulee väistämättäkin varsin pätkittäistä. Tätä korjaamaan julkaisemme myöhemmin videon talkshow'sta, josta tulkkaus on leikattu pois ja sen sijaan ymmärrystänne helpottaa hyvällä suomen kielellä kirjoitetut tekstitykset.

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Haluan lopuksi vielä kiittää yleisöä, joka jaksoi seurata show'ta mielenkiinnolla loppuun saakka sekä erityisesti niitä Desuconin ja Fukumoton faneja jotka lähettivät kysymyksiä etukäteen. Kiitos myös RanEncounterille mustapukuilusta lavalla. Me teimme sen yhdessä! Jes!

Monesti kuulee sanottavan, että hyvä johtaminen on pohjimmiltaan sitä että osaa viestiä oikein. Tätä teoriaa voi laajentaa ja sanoa että myös tapahtumanjärjestäminen on pohjimmiltaan viestintää: ihmisten välistä yhteistyötä, jossa suurimmat ongelmat koituvat kommunikaatio-ongelmista. Siitä, että joku tekee jotain koska ei ole kuullut ettei sitä pidäkään tehdä, tai siitä että joku ei tee jotain koska ei ole kuullut että se pitäisi tehdä.

Yksi kommunikaatio-ongelmien lähde on se, että keskustelijat eivät yksinkertaisesti ymmärrä toistensa näkökantoja, tai käyttävät samoja termejä tarkoittamaan eri asioita.

Kuluneena viikonloppuna pidettiin Jyväskylässä Finncon, ensimmäistä kertaa ilman Animeconia sitten vuoden 2001. Desuposse oli tietysti paikalla – paitsi nauttimassa scifiohjelmasta myös ottamassa oppia siitä, millainen Finnconin kaltainen pitkän linjan tapahtuma voi olla jos se lakkaa yrittämästä miellyttää kaikkia ja pitäytyy omassa kohdeyleisössään.

Conissa pidettiin myös paneeli Build Your Dream Convention, jonne desulaiset osallistuivat yleisöstä käsin. Meidän käsityksemme ideaaliconistahan on tunnetusti sellainen, joka on tehty toisille meidän kaltaisille animeharrastajille; ihmisille, jotka tulevat coneihin seuraamaan anime- ja manga-aiheista puheohjelmaa eivätkä vain FFFightin ja Sorsapuiston perässä. Elitisteille, jos näin haluaa sanoa.

Finnconin vakiokävijöihin kuuluva brittiläinen Cheryl Morgan ei kuitenkaan arvostanut tätä näkemystä, kuten yllä olevasta tweetistä näkee. Miksihän?

Paneelissa käyminen olikin tämän suhteen varsinainen silmienavaaja. Scififandomin motiivit järjestää tapahtumiaan ovat toki erilaiset, mutta skenejen erilaisuudet ovat myös ratkaiseva tekijä – scifitapahtumien ongelma kun on nimenomaan vähäiset kävijämäärät ja kävijäkunnan nurkkakuntaisuus, ja ajatuskin siitä että kävijöitä voisi olla "liikaa" tai että osa heistä voisi olla "ei-toivottuja" tuntuu heille täysin vieraalta. Osittain juuri siksi Finncon onkin maailmanluokassa arvostettu scifitapahtuma – ilmaisena se houkuttelee sellaisiakin kävijöitä jotka eivät ole niin aktiivisia scifiharrastajia, ja siten myös uutta verta harrastuksen pariin.

Animeharrastamisen ongelmat sen sijaan ovat juurikin päinvastaiset – uusia harrastajia on kahmalokaupalla ja he käyvät myös aktiivisesti tapahtumissa, mutta vanhemmille harrastajille ei ole juurikaan tarjontaa eikä näin ollen myöskään syitä käydä tapahtumissa. Ainakin omasta mielestäni Desucon on onnistunut tässä vallan loistavasti; esimerkiksi oma luentoni animen OP-animaatioista veti Desuconissa 150-paikkaisen salin seisomapaikkoja myöten täyteen, Traconissa taas yleisössä istui vain parisenkymmentä henkeä.

Tietysti harrastajille tehdyn tapahtuman järjestäminen kunnolla edellyttää, että järjestäjät ovat itsekin harrastajia.

Finncon-Animecon 2009:n kaltaisen tapahtuman sai näemmä aikaan tämännäköisellä järjestäjäporukalla. Kuinkahan moni heistä on animeharrastaja, ja olikohan sillä mahdollisesti jotain tekemistä sen kanssa miten animeharrastajiin conissa suhtauduttiin?

Viime aikoina olen alkanut käyttää termiä "tapahtumanjärjestämisen harrastaja" sellaisista ihmisistä, joille tuntuu olevan tärkeämpää järjestää tapahtumia – millaisia tapahtumia vain – kuin se, mikä on näiden tapahtumien aihepiiri. Heidän naamansa näkyvätkin yleensä conista toiseen. Ja mikäpä siinä; löytyyhän jokaisesta conista sellaisia asioita jotka ovat samanlaisia kaikissa coneissa, olipa kyseessä roolipeli-, anime- tai scifitapahtuma.

Ongelma kuitenkin tulee vastaan viimeistään siinä vaiheessa, kun tällaisia ihmisiä päästetään lähelle päätöksentekoa. Vaikka toisenlaisissa coneissa hankittu tietotaito saattaakin olla hyödyllistä se saattaa nimittäin olla myös suorastaan vahingollista, mikäli sitä yritetään soveltaa sellaiseen conikonseptiin johon se ei yksinkertaisesti sovi. Vielä vakavampi tilanne saattaa olla käsillä, jos kyseessä ovat conin kanssa ristiriidassa olevat arvot ja asenteet – kuten siinä, haluaako conista tapahtuman kaikille vaiko vain tietylle kohderyhmälle. Myös eri conien edut saattavat olla joskus ristiriidassa keskenään.

Tämä ei ole tuntematon ongelma Desuconillekaan – olemme aikojen saatossa joutuneet vaihtamaan järjestäjien joukosta muutamankin tyypin, joille conin kapitalistinen ideologia (jollaiseksi niidel sitä omassa blogissaan kuvaili) on ollut ongelma. Joitakin on ärsyttänyt myös se, että meillä on tapana kritisoida muita tapahtumia joskus kovasanaisestikin.

Jatkossa Desuconin järjestäjiksi tulleekin todennäköisesti valikoitumaan yhä enemmän sellaisia ihmisiä, jotka järjestävät ensisijaisesti vain Desuconia; mahdolliset puutteet kokemuksessa kun ovat lojaaliusongelmia huomattavasti pienempi paha. Järjestäjien yhteishenkikin pysyy parempana – ja eihän conia muuten viitsisi tehdäkään.

Poliisit jututtamassa Midori Mangan Outi Hyvöstä

Piraattituotteiden myynti on ollut suomalaisissa animetapahtumissa pitkään jatkunut mutta vaiettu ongelma - eräänlainen julkinen salaisuus.

Ainoan kerran kun Suomessa on poistettu myyjä tapahtumasta oli asialla muuan amerikkalainen Cartoon Passion, joka oli juuri edellisenä vuonna ollut otsikoissa jouduttuaan pihallepotkituksi myös eräästä australialaisesta tapahtumasta. Tähänkin vaadittiin se, että tämä myi taiwanilaisia piraattilevyjä harvinaisen häpeilemättömästi, ja lisäksi aloite tuli kävijältä.

Osittain syynä piraattimyynnin sietämiseen on varmasti ollut haluttomuus lähteä tekemään asiasta numeroa, osittain taas riippuvaisuus sponsorituloista. Ensimmäisen Desuconin aikaan mekään emme viitsineet puuttua asiaan, mutta näin toisella kerralla con oli päässyt jo sen verran omavaraiseksi (jokainen voi halutessaan laskea paljonko tekee 14 euroa kertaa 2200 ennakolipunostajaa, plus vielä ovelta myydyt vajaat tuhatkunta lippua siihen päälle) että siihen ei ollut enää syytä. Lisäksi asiasta oli tullut muutamia valituksia.

Näin ollen conin päästyä käyntiin kävin pääjärjestäjän ja muutaman järjestyksenvalvojan kanssa myyntipöydät läpi lauantai-iltapäivästä. Noin puolelta oheistuotemyyjiä löytyikin piraattituotteita, mutta kaikeksi onneksi suurin osa heistä suostui poistamaan tuotteet - tapauskohtaisesti enemmän tai vähemmän mukisematta. Etenkin ulkomaiset myyjät olivat hyvinkin ammattimaisia, ja lupasivat kiinnittää asiaan huomiota jatkossa.

Kuten conin uutisia seuranneet kuitenkin tiennevät, eräs nimellä Midori Manga toimiva myyjä ei valitettavasti ollut ihan näin yhteistyöhaluinen. Tuotteiden poistamispyyntöä seurasi vaatimus kirjallisesta luettelosta kaikista niistä tuotteista, joita epäilimme piraateiksi. Siihen mennessä kun olimme saaneet pöydän kuvattua, kuvat tulostettua ja pöydältä löytyneet harvat lailliset tuotteet ympyröityä oli kello jo kuusi, ja myyjä oli poistunut paikalta.

Koska myyjän tavaroista enin osa vaikutti piraattitavaroilta, pyysimme seuraavana aamuna myyjää poistumaan laittomat tuotteet yksiselitteisesti kieltävään myyjäsopimukseen vedoten. Kun tätä seurasivat lisävaatimukset, oli mielestämme selvää, että myyjä yritti vain pelata aikaa, joten kutsuimme paikalle poliisit. Näiden kerrottua myyjälle, että hänen todellakin täytyy lähteä tapahtumasta jos me käskemme, myyjä pakkasikin lopulta tavaransa ja poistui.

Tässä ei liene mitään epäselvää. Mutta mikä sitten teki Midorin tuotteista laittomia? Ei suinkaan hahmojen käyttö luvatta, vaikka niin voisikin ensi kädeltä luulla.

Kuuluisia kymmenen euron figuureja, epäilyttäviä korttipakkoja ja mielenkiintoisen värisiä lompakoita

Ennen conia olin lähettänyt relevanteille myyjille sähköpostin, jossa opastin heitä piraattituotteiden tunnistamiseen ja kerroin mikä Suomen lain mukaan on laitonta ja mikä ei. Kirjoitin siinä mm. näin:

----

Hahmot eivät ole Suomen lainsäädännön mukaan tekijänoikeuden alaisia teoksia, joten niiden käyttö on vapaata. Niitä esittävät kuvat kuitenkin ovat teoksia, joten tekijänoikeus suojaa niitä.

Franchisejen virallisesta materiaalista (yleensä kuvista) luvatta tehdyt tuotteet loukkaavat kuvan tekijänoikeuksia, ja ovat näin ollen laittomia. Mikäli tällaiset tuotteet ovat vieläpä suoria kopioita virallisista lisenssituotteista ne ovat lisäksi piraattituotteita, ja myös tämän vuoksi laittomia. Netistä kopioiduista fanitaidekuvista tehdyt tuotteet taas loukkaavat fanitaidekuvan tekijän tekijänoikeuksia, ja ovat näin ollen laittomia. 

Huomatkaa, että kuvan luvattoman käytön laittomuuden kannalta ei siis ole väliä onko kuva "virallinen" - ts. siinä esiintyvän hahmon käyttöoikeudet omistavan tahon tuottama - vai jonkun muun, vaikkapa fanin, tekemä. Sekä Suomi että Japani ovat allekirjoittaneet Bernin sopimuksen, joka takaa teoksille tekijänoikeuden suojan kaikissa sen allekirjoittaneissa maissa. Tämän vuoksi kuvan käytön laittomuuden kannalta ei myöskään ole mitään väliä onko teosta josta hahmo on peräisin lisensoitu Suomeen, tai onko sillä ylipäätään mitään täkäläistä edunvalvojaa.

Tuotteet joissa esiintyy jonkin hahmon kuva ovat lainmukaisia, mikäli tuotteen valmistaja on tuottanut kuvan itse tai saanut luvan kuvan käyttöön sen oikeuksien omistajalta. Huomatkaa kuitenkin, että esimerkiksi asentojen ja asetelmien kopioiminen olemassaolevista kuvista on plagiointia, ja näin ollen myös tekijänoikeusrikos.

Piirrostyylinvaihtelut ja jännästi rajatut kuvat kielivät, että osa kuvista on netistä revittyä fanarttia, osa virallisia promokuvia ja osa animescreenshotteja. Tekijänoikeusrikokset paukkuvat siis useampaan suuntaan.

Piraattituotteiden laatu on lähes aina surkea, joten ostaja saa harvoin rahoilleen kunnollista vastinetta. Niiden tuotantoa ei valvota, joten niiden valmistukseen voidaan käyttää lyijypohjaisia maaleja ja niiden säilytykseen hyönteismyrkkyjä. Lisäksi ongelma on myös periaatteellinen - piraattituoteostoksista ei päädy senttiäkään sarjojen alkuperäisille tekijöille, vaan rahat valuvat aasialaisen järjestäytyneen rikollisuuden taskuihin. Tämä tekee piraattikaupasta paitsi laitonta ja epäeettistä myös asiakkaiden luottamuksen pettämistä: he kun ostavat lisenssituotteita siinä hyvässä uskossa, että tukevat lempisarjojensa tekijöitä.

Anime- ja mangakulttuurin tukeminen on Desuconin perusperiaatteita, joten emme suvaitse piraattikauppaa. 

Haluamme uskoa, että suurin osa alan jälleenmyyjistä jakaa tämän periaatteen ja haluaa tukea alaa jolla toimii, ja toivomme että mahdollisesti tapahtuva piraattikauppa johtuu lähinnä tietämättömyydestä. Suosittelemmekin seuraavia neuvoja piraattituotteiden tunnistamiseen.

Mm. seuraavien merkkien tulisi soittaa hälytyskelloja:

• Puuttuvat copyright-merkinnät ja oikeuksienomistajafirmojen nimet (usein korvattu kiertoilmauksella "all copyrights belong to their respective owners")
• DVD:issä tekstitykset kiinaksi ja huonoksi englanniksi, aluekoodi 0
• Epäilyttävän halpa hinta - samaa tuotetta saattaa löytyä kalliimmalla muualta
• Hinnoittelu laatikoittain tuotteissa joiden hintojen kuuluisi vaihdella, kuten CD-levyissä
• Ulkonäön poikkeaminen virallisista tuotekuvista, etenkin figuureissa (halvemmasta valmistusmateriaalista kertova kiilto, hutiloitu maalaustyö, ylimääräisiä väriapplikaatioita kasvoissa)
• Epätarkka painojälki
• Fanitaiteen käyttö itse tuotteessa tai pakkauksessa

Mutta eipä ole Midori jatkossa tulossa myymään ainakaan meille.

...ei onneksi ollut desuviikonloppu. Luojan kiitos.

"Jos jonkin asian voi tehdä monella tavalla ja näistä tavoista yksi johtaa onnettomuuteen, ennen pitkää joku tekee asian sillä tavalla" – Edward A. Murphy

Yllä olevaa Murphyn lakina tunnettua periaatetta käytetään usein vain pessimistisenä tokaisuna, kun jokin on mennyt pieleen. Se, mitä Murphy lausahduksellaan alunperin tarkoitti, on enemmänkin se, että jos pyritään virheettömään suoritukseen, on eliminoitava kaikki todennäköisyydet virheisiin. Niin kauan kun riski on olemassa, virheitä voi tapahtua, ja pitemmällä aikavälillä todennäköisyys bad endin toteutumiselle on suurempi.

Yritän kertoa tässä blogipostauksessa, että jos aikoo tehdä jotain just eikä melkein, on osattava varautua myös vaihtoehdolla B. Desuconin kokoisessa tapahtumassa tällainen on tärkeää. Jos jokin menee pieleen, on oltava suunnitelma, miten tilanteesta selvitään. Suurin osa esimerkiksi turvallisuusvastaavan hommasta on sitä, että maalaillaan piruja seinille, ja mietitään suunnitelmia kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin.

On syytä kuitenkin muistaa, että kenen tahansa meistä on syytä varautua siihen ettei kaikki mene niinkuin piti. Itselläni on tästä paljon opittavaa: esimerkiksi tajusin tänä vuonna puolessa välissä conia, että kunniavieraiden lounasravintoloiden olisi syytä olla buffetteja, muuten aikataulussa pysyminen olisi mahdotonta. Onneksi ne olivat – sattumalta. Ensi vuonna ne ovat tarkoituksella.

Kuitenkaan tänään en ollut aivan yhtä onnekas. Sain kokea karvaan opetuksen siitä, että kaikki todellakin voi mennä myös pieleen.

Menomatkalla Mika "Pararin" Valtosen (Valokuvausvastaava) syntymäpäiville viime perjantaina auton rengas hajosi. Suunnitelma B oli olemassa: autossa oli vararengas. Ilmeeni, kun lelurenkaalla sai ajaa maksimissaan 80km/h.

Paluumatkalla tänään autosta hajosi toinen rengas. Suunnitelma C kehitettiin: perillä Kokkolassa autoon asennetun paremman vararenkaan lisäksi otettiin käyttöön menomatkalla käytetty lelurengas. Ilmeeni, kun luulin saavani ajaa paluumatkalla rajoitusten mukaan, mutta joudun taas ajamaan kahdeksaakymppiä.

Hetken ajan ajettuamme autosta hajosti kolmas rengas. Suunnitelma D kehitettiin: soitettiin hätiin lähellä asuva kaveri, joka kyyditsi meidät juna-asemalle. Ilmeeni, kun jouduimme jättämään auton tienposkeen.

Ilmeeni, kun paljastui, että juna oli loppuunmyyty ja viimeinen tänä iltana.

Päädyimme suunnitelmaan E: matkaseurueestamme yksi, jolla oli oikeasti kiire (Noora "chinor" Rytkönen, kahvilavastaava), osti lipun bisnesluokasta. Hänen ilmeensä, kun lippu maksoi melkein 8 kertaa sen summan, mitä osuus auton polttoainekustannuksista olisi maksanut.

Me muut (minä ja Markus "Mysse" Leinonen, yksi rytmipelipisteen pitäjistä) päädyimme nukkumaan Joel "ttw" Salovaaran (Luennoitsija paneelissa "Kuminkäryinen ja bensankatkuinen anime") luokse. Vaikuttaa siltä, että asiat järjestyvät huomenna, joten nyt pidellään sitten peukkuja.

Viileä tarina, veliseni, vai mitä? Mikä on todennäköisyys sille, että autosta pamahtaa kolme rengasta saman reissun aikana? Ehkä pieni, mutta tarinan opetus on se, että myös pahin vaihtoehto voi toteutua. Koskaan ei tulisi ylpistyä niin paljon, että erehtyy luulemaan olevansa huonon tuurin yläpuolella.

Toinen Desucon tuli ja meni. Mitä jäi käteen?

Kuten viimekertaisessa kiitospostauksessani totesin, jotkin asiat eivät viime kerralla menneet ihan nappiin. Jonotus ei toiminut, nukkumiskielto ei ollut tavoittanut kävijöitä ja go ja mahjong puuttuivat. Ilokseni voin sanoa, että ainakin nämä kolme asiaa saatiin korjattua - jonotuskin toimi sikäli, että noin 1500 ihmistä saatiin sisään 15 minuutissa ja jonot käsittääkseni kulkivat melko tehokkaasti koko aamun ruuhkapiikin ajan - siitä huolimatta, että lipunmyyntifirma oli toimittanut meille vain yhdet pihdit luvattujen seitsemän kappaleen sijaan, mistä syystä jouduimme hankkimaan K-Raudasta muutamia pihtejä (jotka kaikki hajosivat 30 minuutin käytön jälkeen). Tältä osin voisin väittää, että coni korjasi viimevuotisia puutteita juuri kuten suunnittelimmekin. Samoin toivottuja opasteita oli saatu enemmän ja ilmeisesti suuntakylttimme (kiitokset Topiakselle sen askartelemisesta) johdatti ihmiset myös myyntipöytäsalin saloihin.

Tapahtuman koko kasvoi pyöreästi sanottuna 100% - viime kerralla kävijöitä oli 1643, nyt huikeat 3184 - itse asiassa lauantaina lipunmyynti jouduttiin sulkemaan puoli kahden aikaan, sillä Sibeliustalon paloturvallisuusrajojen vuoksi sisään ei saanut ottaa enempää ihmisiä. Sunnuntaina kävijöitä oli hieman vähemmän, mutta lipunmyynnin haamuraja häämötti sielläkin.

Ei sillä, että kaikki ongelmat olisivat korjaantuneet - nyt ongelmana tuntuivat olevan ohjelmiin jonottaminen, EuroCosplayn ongelmat ja bändit. Panostetaan näihin ensi vuonna:

1. Olimme tänä vuonna poistaneet salivänkärit ja siirtyneet kiertävään tekniikkapartioon. Ensi vuonna tekniikkapartiota myös ohjeistetaan katkaisemaan edellisen esiintyjän ohjelma 15 minuuttia ennen seuraavan ohjelman alkua, jotta aikataulu pysyy. Suuri osa jonotusongelmista johtui ihan vain aikataulujen venymisestä. Toinen puoli johtui siitä, että pääsalin ovien availua ei ollut suunniteltu tarpeeksi tarkasti tai tieto ei ainakaan ollut saavuttanut kävijöitä. Ensi vuonna nämä suunnitellaan - ja niistä tiedotetaan paremmin.
2. EuroCosplayssa oli ongelmia AV-tekniikan kanssa - anteeksi tästä yleisölle sekä varsinkin kisaajille. Syynä oli perinteinen human error. Ensi vuonna pääsalin suunnitelmat tarkistetaan niin viikkoa ennen conia kuin päivää ennen coniakin, jotta tällaisia ei pääse syntymään. Cosplay-kisasta jouduttiin myös poistamaan ihmisiä paloturvallisuusrajojen täyttymisen vuoksi - ongelma johtuu tietysti suuresta kävijämäärästä sekä siitä, että pääsaliin yksinkertaisesti mahtuu vain 1229 ihmistä. Seuraavalla kerralla täytön kanssa varovaisemmin, jottei ketään jouduta poistamaan ohjelmasta, mikä ymmärrettävästi harmittaa.
3. Bändit - ensi kerralla... hiljempaa. Tai bändit aivan muihin tiloihin, varsinkin jos lautapelit ja tanssipelit ovat samassa tilassa.

Tällä kertaa Desucon-banderolli oli pistetty uusiksi ja kiinitetty paremmin, jottei se kierähdä yläkautta ympäri. Tässä onnistuttiinkin! Harmi vain, että...

...niin. Jos sitten vaikka ensi vuodeksi saataisiin tuo banderolli vihdoinkin purjekankaasta purjelenksuilla että se edes kerran kestäisi koko conin :---D

Suurkiitokset myös Desuconin järjestäjätiimille sekä työvoimalle, jotka jaksoivat painaa pitkää päivää. Mitä sitten itse tein? Näin päävastaavan ominaisuudessahan minulla on suhteellisen helppo työ - ehkä eniten tekemistä conin aikana on työvoimavastaavalla, ohjelmavastaavalla sekä tekniikalla ja ehkä hieman yllätyksellisesti talousvastaavalla. Näillä kaikilla on jotain ihan oikeaa tekemistä, minä sen sijaan vain keskityn näyttämään tärkeältä ja koetan varmistua siitä, että asiat pysyvät kasassa ;D. Suurin osa coniajastani vietin puhelin korvalla tai eri vastaavien ja Sibeliustalon henkilökunnan kanssa keskustellessa ja palaveeratessa, plus toki Code Geass -paneelissa Ainon ja Johannan kanssa (kiitokset molemmille), minkä lisäksi pidin "Näin animefani saa naista"-luennon (nähtävissä Desuconin Bambuser-kanavalta tästä, parempilaatuiset ohjelmatallenteet tulevat myöhemmin). Kiitos yleisölle!

Palautteen mukaan kunniavieraat ovat olleet pidettyjä ja hekin tuntuivat pitävän Desuconista. Kehityssuunta näyttää positiiviselta - paras tapa kunniavieraiden hankkimiseen on nimittäin kunniavieraiden kollegoilleen ja tuttavilleen mukanaan viemä sana :)

Ja vaikka se on sanottu jo moneen kertaan, niin sanonpa minäkin - käykää antamassa meille palautetta (klikkaa tästä päästäksesi palautelomakkeeseen). Kommentoikaa mielellään myös ohjelmatarjontaa ja mistä piditte ja miten ohjelmia olisi pitänyt kehittää - kaikki palautteet luetaan ja tapahtumaa kehitetään vahvasti niiden pohjalta. Yksi asia on kuitenkin varma jo nyt: Desuconin liput ovat niin haluttua tavaraa, ettei niitä riitä kaikille. Tästä voisin vetää johtopäätöksen, että ainakin jotkut kävijöistämme pitävät siitä, mitä me Desuconissa olemme saaneet aikaiseksi.

Kiitos kaikille kävijöille - pääjärjestäjä kiittää ja kuittaa!

Edit: ai niin joo. Palautetta on tullut myös siitä, että majoitukseen löytäminen oli vaikeaa, koska kylttejä ei ollut. Kyltit piti saada paikalle perjantaina viimeistään kello neljä, mutta henkilö, jonka piti kuljettaa kyltit paikalle Tampereelta, joutuikin yllättäen luovuttamaan pakettiautonsa toiselle henkilölle lainaan ja ajamaan parisataa ylimääräistä kilometriä, minkä vuoksi kyltit saatiin paikoilleen vasta joskus aamuviideltä. Pahoittelut kaikille, jotka joutuivat pyörimään ympäriinsä huonon opastuksen vuoksi. Joka tapauksessa kiitoksia Traconille kylttiständien lainasta!