Anime ja manga viihdyttävät, koukuttavat ja tuovat iloa harmaisiin päiviin. Joskus lempisarjojen käänteet tuntuvat elämää suuremmilta, mutta missä vaiheessa intohimoinen harrastaminen menee liian pitkälle? Mikä tekee animesta niin koukuttavan viihdemuodon? Mikä kuviteltuihin maailmoihin uppoamisessa on niin kiehtovaa? Miksi otakukulttuuri kukoistaa? Onko fiktiivisiin hahmoihin kiintyminen ja ihastuminen harmitonta hupia, säälittävää todellisuuspakoa, vai oikean onnen ja inspiraation lähde? Onko 2D parempi kuin 3D? Voiko ilman fiktiota edes elää? Tervetuloa keskustelemaan näistä kysymyksistä ja muusta aiheeseen liittyvästä!