Mitä seuraa siitä, kun pienestä huilusta leviää tuuban tasoista dramatiikkaa? Kun henkilöiden ääni oikeasti kantaa yli hahmotropejen ja ihmissuhteet on sävelletty yksittäisistä hienovaraisista nuoteista kokonaiseksi teokseksi? Kun itket vuorosanoille klassisen musiikin pauhatessa huoneessasi kuin pitäisit konserttia itkulla säestettynä ja naapuri paukuttaa tahtia kattoon? Olet todella tervetullut luennolle kuulemaan siitä, kuinka Kyoanin kaksi kautta matkannut sarja on rakentanut ihastuttavan erilaisen hahmokaartinsa ja solminut muusikoiden ympärille draamaa, joka saa taputtamaan jaksojen lopuksi. Luento sisältää spoilereita.