Hyvä seiyuu ei ole pelkästään ääninäyttelijä, vaan hän osaa laulaa, mielellään myös soittaa ja juontaa radio-ohjelman, ja tietysti esiintyä edukseen valokuvissa. Usea tuoteperhe on karannut piirretyn ulkoasunsa raameista ja ottanut seiyuut osaksi markkinointikoneistoaan. Konsertit ja photobookit tuovat mieleen tavalliset idoliryhmät. Nykyisessä hahmokulttuurissa hahmot ovat tärkeämpiä kuin sarjat; 2.5D-kulttuurissa söpö ääninäyttelijä on osa hahmoaan tai jopa sen inspiraatio. Miten tässä näin kävi ja mihin tämä johtaa? Missä hahmo loppuu ja ihminen alkaa?