Desucon Frostbiten kunniavieras Orikasa Fumiko on kirjoittanut omassa henkilökohtaisessa blogissaan matkastaan Suomeen ja Desuconiin.
Matkakertomus on jaettu kolmeen osaan ja se sisältää kuvia sekä paljon hauskoja reaktioita erilaisiin asioihin.
Alkuperäiset blogipostaukset ovat luonnollisesti kokonaan japaniksi, mutta voit lukea alta suomenkielisen käännöksen (ilman kuvia, ne voit katsoa itse postauksesta).

Orikasa Fumikon blogi (japaniksi): http://blog.livedoor.jp/orikasa_fumiko/archives/52345469.html

Orikasa conin päättäjäisissä sunnuntaina (Kuva: Jenni Suominen)

-----

Kävin Suomen Desuconissa.

Kävin viime viikonloppuna Suomessa!
Ihailemassani Suomessa!!


Menomatka suoralla lennolla kesti 9h 50min ja saavuin maahan täysin jetlagisena.

Heti maahan saavuttuani ihanoiden asioiden tutkani piippasi taukoamatta,
enkä osannut muuta kuin sopertaa “ihanaa” “ihanaa” kaikkeen.
Harmittaa, että olin niin jetlaginen etten tajunnut ottaa kuvia.

Paikan päällä tapasin suomalaiset järjestäjät ja japanilaisen koordinaattorin.
Lähdimme autolla matkaan Helsingistä kohti Lahtea, mihin meni päälle tunti.
Matka kulki pitkin suoraa tietä, jonka varrella oli paljon koivuja.
Maisemat olivat silti kuin maalauksesta.
(Siitäkään ei ole kuvia, anteeksi)

Tämänkertainen määränpäämme oli Lahden Sibeliustalo, jossa Desucon järjestetään.
Rakennuksessa yhdistyi kauniisti niin lasi, betoni, kuin puumateriaalitkin.
Lisäksi se oli illalla sisältä valaistu, mikä teki siitä ulkoa katsottunakin hienon.

(kuva)
Vihdoinkin edes yksi kuva. 😀

Pidimme pienen palaverin ja kävimme katsomassa lavaa.
Näkymät siltä olivat tällaiset.
(kuva)

Se oli iso!
Kuulin, että tapahtuman liput myivät loppuun ja toivoin, että moni tulisi
kuuntelemaan huomista talkshowta.

Tapahtuman ohjelmalehden kannessa oleva hahmo on tapahtuman oma,
mutta sillä oli Little Witch Academia -cosplay päällä.
(kuva)

Seuraavaksi oli vuorossa illallinen.
(Kehoni ei ollut ihan varma onko nyt illallisen aika, nukuttaako minua vai onko edes nälkä.)

Perunaa ja lihaa! Naudan, porsaan ja kanan lisäksi tarjolla oli poroa ja hirveä.
Jaoimme ruoat kaikkien kesken.
Liha oli kypsennetty mureaksi eikä riistassa ollut hajua lähes ollenkaan, kaikki oli todella hyvää.
Niiden lisäksi tarjolla oli porokeittoa.
(kuva)
Maku oli lempeä. Tykkään tällaisesta ruoasta.
Toivotin kaikille vielä tsemppiä huomiselle ja päivän ohjelma loppui siihen.

Hotellihuoneen sängyn viereinen lamppu oli söpö.
(kuva)
Hännässäkin oli valo.😊

Seuraava aamu!
Aamiaisen jälkiruokana ollut marjapiirakka oli hyvää.
(kuva)
Tykästyin siihen niin, että söin sitä joka päivä.😀
Löysin ruokailutilan reunasta myös soijakastiketta.
Siitä tuli jotenkin kiitollinen olo.

Sitten siirryimme tapahtumapaikalle.
Suomessakin on ilmeisesti lämmin talvi, joten ei ollut niin kylmä kuin olin pelännyt.
(kuva)
Mutta minulla oli silti paksusti vaatetta päällä.

Talkshow alkoi aamupäivällä ja moni tuli kuuntelemaan sitä.
(kuva)
Talkshown nimi taisi olla “Hellsingistä Helsinkiin”.
Suomalaiset animefanit tuntuvat keksivän hyviä puujalkoja.
Ohjelmassa oli mukava ja rento ilmapiiri ja pureuduimme sen aikana syvälle esittämiini hahmoihin
ja aistin kysymyksistä ja puheenaiheista kunnioituksen sekä japanilaista animea että minua kohtaan.

Yksi ohjelmassa esille tullut puheenaihe oli Little Witch Academiassa esittämäni hahmo
Lotte Jansson, joka on suomalainen.
Sain paikan päällä vahvistuksen teorialleni, että hahmo on aivan kuten oikeat suomalaisetkin; hieman ujo mutta kiltti.
Olin siitä todella iloinen.
Sarjassa Loten perheen koti on taikaesineitä myyvä kauppa, joka näyttää konbinilta (R-kioski),
ja kun sanoin etten malta odottaa, että pääsen käymään sellaisessa, kaikki nauroivat.

Talkshown loputtua kiertelimme katselemassa tapahtumapaikkaa.
Paikalla oli paljon cosplayaajia ja persoonallisia ihmisiä.
(kuva x 5)

Kame-sennin oli aurinkolasiensa takana oikeasti kaunotar!
(Miksi hän oli valinnut tämän hahmon?😀)

Myynnissä oli myös paljon käännettyä mangaa.
(kuva x 2)

Tuotteiden selailua.
(kuva x 2)

Pääaula oli ihanan avara.
(kuva x 2)

Pääsalin sivuilla olevat käytävät muuten näyttivät tältä.
(kuva)
Puupinnat olivat kauniita ja rauhoittavia katsella.

Söimme kevyen lounaan ja suuntasimme katselemaan nähtävyyksiä.
(Cateringin lihapullat ja croissantit olivat todella hyviä! Kiitos ruoasta.)

Saavuimme Muumimuseoon Tampereelle, joka on noin kahden tunnin ajomatkan päässä Lahdesta.
(kuva x 2)
Joka teoksesta oli esillä mm. paljon alkuperäisiä piirroksia ja ääniopas oli myös japaniksi.
Minulla oli todella mukavaa!

Olen itse asiassa Tuutikin äänenä tänä talvena Japanin Muumipuistossa, joten oli hienoa päästä näkemään
Tove Janssonin ja hänen elämänkumppaninsa, myös Tuutikin esikuvana olleen naisen yhdessä tekemät nuket Muumeista.
Rakkaus, joka niistä välittyi, oli vaikuttava.
Kävin osoittamassa kiitokseni Tuutikin nukelle.
Näyttelyssä ei saanut kuvata, joten suosittelen Muumifaneja käymään itse paikan päällä!

Kun astuimme ulos, katuvalot olivat jo päällä ja ne toivat ihanasti mieleen joulukoristeet.
(kuva)

Sitten lähdimme pitkälle paluumatkalle.
Kiitos paljon kuskille😊


Jatkuu ——

Kävin Suomen Desuconissa. Osa 2

Matkalla takaisin Muumimuseosta.
Auton ikkunasta avautuvat, alati pimenevät maisemat olivat kuin maalauksia.
(kuva x 3)
Toistelin vain sanaa “ihanaa”.

Kävimme pikaisesti myös ostoskeskuksessa ennen ruokailua.

Hei!!!

Löysin minun kotini✨✨✨✨
(kuva)

Onneksi otin Little Witch Academia -tuotteita mukaani.
Oli ikään kuin olisin ollut pyhiinvaelluksella.
Itse liike oli kerrassaan sädehtivä kaikkine tuotteineen ja nätteine pakkauksineen.
Oikea aarreaitta.
Konbinit ovat parhaita✨
Meni minne vaan niin niissä tuntee olonsa kotoisaksi.

Illalliseksi oli lohta! Sen lisäksi hummerikastike-gratiinia sekä mustikkasiideriä.
Kaikki oli niin hyvää, tykkäsin✨
Oli myös kiva syödä järjestäjien kanssa yhdessä ja jutustella niitä näitä.♪
Tuntuu, että sain ladattua vähän akkuja tuona iltana.

Kaaduin sänkyyn ja nukahdin ajatellen “huomennakin tsempataan”.

Seuraavana aamuna heräsin ennen herätyskelloa (sisäinen kelloni oli ihan sekaisin) joten katsoin telkkarista Muumeja.
(kuva x 2)

Pukeuduin rauhassa Muumeja katsellen ja lähdin aamiaiselle.
Tykästyin myös tähän piirakkaan, jota näkyi usein siellä täällä.
(kuva)

Tapahtumapaikalle päästyämme tiedossa oli nimikirjoitustilaisuus ja lehdistöhaastattelu.
Sain kirjoittaa monen monta nimikirjoitusta joukolle ihmisiä, jotka olivat pakkautuneet jonottamaan niitä.
(kuva x 2)
Suomalaiset olivat kaikki ujoja ja täytyy tunnustaa että minusta se oli todella suloista.
Joukossa oli myös muutama ujo japanilainen. Kiitos myös heille✨✨✨

Sitten haastattelu. Se olikin pitkä.
Kerroin paljon mm. omasta suhtautumisestani näyttelemiseen.
Tässä on kuva muutaman päivän takaa. Kanssani kuvassa olevat kolme siskosta hoitivat niin talkshown juontamisen kuin haastattelunkin
ja olivat todella taitavia kysymysten kanssa. He nimittivät itseään “setä-ääninäyttelijäfani -siskoksiksi”. Se oli söpöä💕
(kuva)
He kertoivat myös olevansa tulossa ensimmäistä kertaa käymään Japanissa tänä kesänä.
Lohen siskokset Cilla, Nita ja Myy. Se on varmasti jännittävää✨

Haastattelun jälkeen lähdimme ulos kävelylle.

Hei!!!

Minun kotini✨✨✨✨
(kuva)
“Se on kivijalkaliike” hihkui tämä 45-vuotias✨✨✨😊

Palasimme back stagelle ja osallistuin tapahtuman päättäjäisiin.
(kuva)
Minulta udeltiin, että “kävitkös siellä konbinissa (R-kioskissa)” joten vastasin
“seuraavan kerran kun näette sellaisen niin muistakaa minua” ja se sai kaikki nauramaan.
Otimme vielä lopussa muistoksi valokuvan yleisön kanssa. Koittakaa löytää itsenne tuolta joukosta😊

(kuva)

Ihanan tapahtuman päätyttyä otimme vielä yhteiskuvan kaikkien järjestäjien kanssa!
(kuva)
Paikalla oli ollut ilmeisesti myös meido- ja butlerkahvila.
(kuva x 2)
Ihania💕💕

Menimme sen jälkeen katsomaan tapahtumapaikan takana olevaa järveä josko se olisi jäässä.
Vitsailimme samalla järven nimestä, joka on Vesijärvi.
…se oli vähän jäässä.
Nikolaksesta tuli Jeesus joka kävelee veden päällä😀
(kuva)

Tuo hohtava asia Nikolaksella on heijastinavaimenperä. Suomessa on ilmeisesti sääntönä,
että kaikkien tulee pitää heijastinta pimeällä onnettomuuksien estämiseksi.

Paljon jutellessa ja nauraessa tuli kova nälkä.
Siirryimme syömään illallista meksikolaiseen ravintolaan.
Tilasin kasvistacoja ja annos oli todella iso.💦
Mutta ruoka oli hyvää.
(kuva)

Jokaisessa ravintolassa missä kävimme, oli menut suomen lisäksi myös englanniksi ja henkilökunta
oli aina todella ystävällistä sekä huomaavaista, palvelu oli todella hyvää.
(Henkilökunta oli loistava myös Japanissa kun kävin syömässä suomalaista ruokaa.✨)

Vaikka minulla oli hauskaa kaikkien kanssa, tuli myös hieman haikea olo,
kun ajattelin että paluu Japaniin koittaisi jo seuraavana päivänä.

Jatkuu——

Kävin Suomen Desuconissa. Osa 3

Seuraavana aamuna heräsin taas aikaisin.
(Oloni oli suunnilleen “ollaan Suomessa, minä olen Orikasa Fumiko,
mutta mones päivä tänään on? Mikä viikonpäivä?”)

Viimeisenä päivänä satoi säihkyvää lunta ja oli niin kylmä ettei kauheasti houkuttanut lähteä ulos.

Pistäydyimme tuliaisostoksilla matkalla lentokentälle.

Ja!

Paljon odottamani…

Paikallinen Marimekko!💕💕💕
(kuva)
Tämä liike oli kuulemma outlet-kauppa ja löysinkin sieltä kovasti tykkäämäni unikko-kuosisen tuotteen! Olen niin iloinen😆
Lotellakin on mukanaan Marimekon kassi kun hän ilmestyy sarjassa ensimmäisen kerran.
(Minulla itsellänikin oli silloin sattumalta samanlainen mukana)

Auton ikkunasta näkyi paljon nättejä rakennuksia!
(kuva x 2)

Kävimme myös Iittalan ja Arabian liikkeessä.
Se oli täynnä hienoja astioita ja oli tilana todella kaunis.
Lasten nurkkauksessa oli Muumeja.
(kuva)
Söpöjä piirustuksia💕
(kuva)

Söimme kahvilassa ja suuntasimme “Ruokala Lokki” -elokuvan tapahtumapaikkana olleeseen ravintolaan, mutta se oli talviloman vuoksi kiinni💦
(kuva x 2)

Meillä ei valitettavasti ollut aikaa käydä Helsingin Tuomiokirkossa joten ihailimme sitä vain ulkopuolelta.
(kuva)

Sitten siirryimme vihdoin lentokentälle. Lento takaisin kesti 9 tuntia.

Monesti kun käy jossain matkalla ja viettää aikaa mukavien ihmisten kanssa, tulee tunne,
että haluaa joskus tulla takaisin. Minulle tuli erityisen vahvasti sellainen tunne Suomesta.

Mielikuvani maasta, jossa on lämpimästi hymyileviä, muita kunnioittavia ja elämästään nauttivia
ihmisiä ei pelkästään pitänyt paikkaansa, vaan ihmiset olivat paljon sitäkin sydämellisempiä.

Lopuksi haluaisin kiittää kaikkia, jotka pitivät minusta huolta tapahtumassa:
Eetu, Shima, Anniina, Sandra, Nikolas, Venla, Elena, Joni, Aki.
Vierailuni oli lyhyt, mutta kiitos silti todella paljon kaikesta😊
(kuva x 2)

Kiitos todella paljon♪