Animea voi harrastaa mitä erilaisimmin tavoin. Luovalle ihmiselle hyvää oheistekemistä sarjojen seuraamisen rinnalle ovat esimerkiksi piirtäminen tai fanifiktion kirjoittaminen – tai animemusiikkivideoiden tekeminen.

Onko ideoita mutta käytännön taidot puuttuvat? AMV-harrastuksen aloittaminen on helpompaa kuin luulisitkaan!
Alkuperäinen kuva: brownpau (CC BY 2.0)

Kiinnostaako AMV:iden teko, mutta aloitusruutu on hukassa? Tai onko videoita jo hieman tullut tehtyä, mutta haluaisi vielä kehittyä ennen teostensa julkaisua tai kisaamista? Tämän ohjeen tarkoituksena on toimia hyvänä aloituspaikkana vasta-alkajille ja aloitteleville videoeditoijille, ja miksei hieman kokeneempikin tekijä saisi tekstin lomasta napattua hyviä vinkkejä ja ideoita.

Esivalmistelut

Videon tekemiseen kuuluu enemmän tai vähemmän erilaisia esivalmisteluja ja suunnittelua. Esivalmisteluihin kuluva aika vaihtelee suuresti projektista toiseen: jos suoraan käyttökelpoista animea löytyy jo valmiiksi runsaasti omasta takaa ja idea hyppää mieleen valmiina, suunnitteluun ei tietenkään tarvitse käyttää kovinkaan paljoa aikaa. Kepeän toimintafiilistelyn suunnitteluun ei myöskään yleensä kulu yhtä paljon suunnitteluaikaa kuin monimutkaiseen ja eri sarjoja yhdistelevään tarinavideoon.

Idea ja lähdemateriaalin valitseminen

Videota voi lähteä rakentamaan monesta eri lähtökohdasta. Moni AMV on fanituotos, jonka tarkoitus on kerrata ja nostaa näkyville tekijänsä suosikkisarjan parhaita puolia. Aivan yhtä hyvin pohjana AMV:lle voi käyttää tiettyä ideaa, itse keksittyä tarinaa, kappaleen sanoitusta tai melodian luomaa yleistä tunnelmaa. Pääasia on, että alussa on jonkinlainen ajatus, mitä videoltaan haluaa. Pitämällä tämä ajatus mielessä lähdemateriaaleja, kohtauksia, tehosteita ja tyyliä valittaessa videokin pysyy yhtenäisenä, ja katsojan on helppo seurata ja tulkita lopullista teosta.

Lähdemateriaaleja eli musiikkia ja videolähdettä tai -lähteitä valittaessa pitää alkuidean lisäksi pitää mielessä käytännön seikkoja. Toiminnalliseen ja nopeatempoiseen videoon kannattaa valita riittävän paljon vaihtelua ja energisyyttä sisältävä kappale. Videolähteissä kannattaa puolestaan pitää huoli, että sarjassa on tarpeeksi vauhdikasta animaatiota ja erilaisia kamerakulmia eikä pelkkiä puhuvia päitä. Hitaissa draamavideoissa puolestaan rauhallisemmatkin sarjat voivat toimia vallan hyvin, mutta kappaleen sanoitukseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota.

Musiikkivalintaan kannattaa kiinnittää huomiota
Kuva: David Precious (CC BY 2.0)

Eri aikoina tuotettu anime näyttää erilaiselta, ja esimerkiksi 90-luvulla tuotetun räikeitä värejä käyttävän kalvoanimen yhdistäminen erilaisilla digitaalisilla tehosteilla kyllästettyyn ja sileäpintaiseen 2010-luvun animeen onnistuneesti on haastavaa. Värimaailmaa, valoisuutta ja kontrastia on mahdollista säätää myöhemmin siten, että eri sarjoista otetut leikkaukset sopivat toisiinsa paremmin, mutta säätämisessäkin on rajansa. Pidä tämä mielessä sarjoja yhdistellessäsi.

Lähdemateriaalin hankkiminen

Lähdemateriaaleja hankkiessa on ehdottoman tärkeää pitää mielessä lähdetiedostojen laatu, sillä ne määrittävät maksimilaadun myös lopputuloksessa. YouTuben sijaan musiikit kannattaa ladata hyvää laatua käyttävistä lähteistä kuten DRM:ttömiä latauksia tarjoavista digitaalisista musiikkikaupoista tai kopioida ne itse suoraan CD-levyltä riittävän korkeita tuontiasetuksia käyttäen. Animen kohdalla suotavaa on käyttää vähintään 720p-laatuisia videoita aina kun mahdollista. Jos sarja ei ole aivan uusi, kannattaa myös suosia Blu-Ray-lähteitä televisiolähetysten sijaan.

Animejakson saaminen videoeditoriin on ensimmäinen tekninen ongelma, johon uusi AMV-tekijä törmää. Useimmat videoeditorit eivät tue MKV-tiedostomuotoa, ja pelkkien MP4-muodossa suoraan löytyvien lähteiden käyttäminen rajoittaa reilusti animevalikoimaa. Onneksi ongelma on varsin helppo korjata, kunhan menetelmät ja työkalut ovat ensin hallussa.

FFmpeg-ohjelmalla MKV-muotoiset tiedostot voidaan helposti ja nopeasti muuttaa MP4-muotoon, jota videoeditoritkin ymmärtävät paremmin. FFmpegin tekstipohjainen käyttöliittymä saattaa tuntua alkuun pelottavalta, mutta MKV:n muuttamisesta MP4:ään ohjelmalla löytyy googlettamalla runsaasti ohjeita.

FFmpegillä tiedostomuotoa muuttaessa itse asiassa itse videon sisuskalut pysyvät ennallaan. MKV ja MP4 ovatkin säiliöformaatteja, joiden sisään voidaan kätkeä samaa H.264-pakattua videota, jota suurin osa tiedostoista tällä hetkellä käyttää. Prosessi on erittäin nopea eikä siinä tapahdu laatuhävikkiä. Universaalimmin toimivampi, mutta laatuhävikkiä aiheuttava ja hitaampi tapa on pakata koko video uudelleen. Oiva työkalu tähän on esimerkiksi Handbrake, jonka käyttöön löytyy myös paljon ohjeita eri puolilta internetiä.

Ohjelman valitsemisesta

Välttämätön osa AMV:n tekemistä on tietenkin jonkinlainen videoeditori. Videoeditoreja on tarjolla kaikissa hintaluokissa, ja ohjelman hinta on melko suoraan verrannollinen ohjelman tarjoamien ominaisuuksien määrään. Ominaisuuksien määrä puolestaan on tavallaan kaksiteräinen miekka: yksinkertaisen ohjelman käyttö on helpompi opetella, mutta jossain vaiheessa ohjelman vähä säätövara alkaa rajoittaa kokeneemman tekijän editointia.

Vanhan koneen päivittämistä on syytä harkita, jos vääntöä ei tunnu riittävän
Kuva: raneko (CC BY 2.0)

Jopa Windowsin ja Applen omat ilmaisvideoeditorit kelpaavat mainiosti yksinkertaisempien projektien tekemiseen, ja ovat erityisesti aloittelijoille helppo paikka tutustua videoeditoinnin peruspalikoihin. Vaikka tehosteilla ei näillä työkaluilla pääsekään mässäilemään, esimerkiksi tehokkaaseen draamavideoon ei niitä aina edes tarvita.

Kehittyneempiä, edullisen hintaluokan editointiohjelmia löytyy myös. Tällaisia ovat esimerkiksi Pinnacle Studio ja Cyberlinkin PowerDirector. Kummastakin ohjelmistosta löytyy eri hintaluokan paketteja hieman eri ominaisuuksin. Myös muita huokeita videoeditoreja löytyy, ja tästä hintaluokasta ohjelmaa itselleen etsivän kannattaakin tutustua erilaisiin vertailuihin ja arvosteluihin ennen lopullisen päätöksen tekemistä.

Ohjelmakirjon kalleimpaan ja kehittyneimpään päähän kuuluvat Sonyn Vegas Pro sekä Adoben Premiere Pro ja After Effects. Eritoten Adoben kombolla videoeditointia rajoittaa enää oma osaaminen. Toisaalta ohjelmien käyttö vaatii enemmän harjoittelua kuin yksinkertaisimmat ohjelmat, ja parin kuukauden käyttöoikeudella Adobe Creative Cloudiin ostaa jo halvemman hintaluokan videoeditorin – ensimmäiseksi videoeditoriksi kannattanee siis harkita halvempia vaihtoehtoja.

On myös tärkeä muistaa, että videon käsittely on raskas prosessi tietokoneelle. Mitä tehokkaampi kone on käytössä, sitä helpommin monimutkaisten tehosteiden esikatselu toimii ja sitä nopeammin lopullisen, julkaisukelpoisen videotiedoston saa luotua.

Editoinnin kulku

Kun suunnittelut on suunniteltu ja lähdemateriaalit hankittuna, alkaa itse lopullisen videon työstäminen. Tämän työvaiheen etenemiseen ei ole mitään tiettyä oikeaa tapaa, vaan editointivaiheen kulku riippuu niin projektin monimutkaisuudesta, etukäteen tehdyn suunnittelutyön määrästä, käytettävästä videoeditorista kuin myös itse videon tekijän henkilökohtaisista tottumuksista.

Videon rakentamisen voi aloittaa esimerkiksi tekemällä pääkohdat ja huipennukset ensin ja täyttämällä sitten välit, tai koko videon voi leikata järjestyksessä alusta loppuun. Tehosteita voi hahmotella pitkin leikkausvaihetta ja lopulta yhtenäistää tehosteet keskenään, tai ne voi tehdä alusta loppuun vasta, kun koko video on leikattu valmiiksi.

Vaikka editointi on hyvin henkilö- ja projektikohtainen prosessi, muutama yleisluontoinen seikka kannattaa ottaa huomioon videota tehdessään.

AMV:itä voi tehdä myös yhteistyönä
Kuva: Michael Gorzka (CC BY 2.0)

Videon rakenne

Jos videossa käytettävä musiikkiraita ei jo valmiiksi ole hyvin lyhyt, kannattaa miettiä tarkkaan, onko tarpeellista venyttää videosta koko kappaleen pituinen. Huolellisesti leikattuna useimmista kappaleista saa näppärästi leikattua välistä musiikkivideon kannalta turhia osuuksia ilman, että kappaletta aiemmin kuulematon katsoja edes huomaa leikkausta.

Videoon kannattaa myös yrittää tehosteilla tai kohtausvalinnoilla yrittää luoda toisistaan erottuvia osuuksia. Helppo tapa rytmittää videota tällä tavalla on esimerkiksi käyttää kertosäkeissä tai väliosassa erilaista värimaailmaa. Jos kappaleeseen tuodaan toisessa säkeistössä uusia instrumentteja taustalle, tätäkin voi heijastaa videoraidalla.

Sekä musiikin leikkelemisellä että vaihtelun luomisella vältetään ikävä tilanne, jossa katsoja ehtii kyllästyä videoon kesken sen keston. Näin voi käydä hyvällekin musiikkivideolle, vaikka kaikki muut seikat olisivat kunnossa.

Videoraidan synkkaaminen

Synkkaa eli videoraidan ja musiikkiraidan yhteensovittamista voi lähestyä eri näkökulmista. Yleisimpiä tapoja ovat rytmisynkkaus, jolloin video noudattaa musiikin rytmiä, huulisynkkaus ja lyriikkaan synkkaus, jolloin videon tapahtumat heijastavat suoraan kappaleen sanoituksia. Rytmisynkkauksen voi edelleen jakaa ainakin kolmeen eri toteutustapaan: rytmiin synkkaaminen leikkausten avulla, tehosteiden avulla tai animaation sisäisten tapahtumien ja liikkeiden avulla. Erilaisia synkkaustapoja voi yhdistellä, mutta on tärkeää, että valittu näkökulma pysyy johdonmukaisena ja yhtenäisenä alusta loppuun.

Johdonmukaisuus korostuu rytmisynkkauksessa. Vaihtelu on toki hyvästä, mutta älä muuta synkkaustapaa paljoa esimerkiksi kesken saman säkeistön. Jos olet tietyn äänen toistuessa aikaisemmin lisännyt saman efektin videoon, mutta yksi kerta jää välistä, saattaa katsoja hämääntyä. Sama riski on olemassa, jos leikkaus on vaihtunut aina tietyssä välissä ja leikkaustapa yllättäen muuttuu aivan erilaiseksi. Katsojan yllättämistä voi toisaalta käyttää myös tehokeinona – on siis hyvä tiedostaa oman videonsa rytmi ja synkkaustapa, jotta sitä voi hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti.

Tehosteet, säätäminen ja visuaalinen kikkailu

Tehosteita mietittäessä on hyvä muistaa, etteivät kaikki efektit ole katsojan naamalle puskevaa ilotulitusta. Videotehosteiden alta löytyy yleensä värikorjaukseen ja muuhun pieneen säätöön liittyvää asetusta. Vaikka kaikissa videoissa tehosteiden käyttö ei olekaan välttämätöntä – etenkään jos kaikki videomateriaali on samasta teoksesta – ei videotehosteita kannata ikinä oletusarvoisesti ohittaa. Jokaisen videon kannalla kannattaa ensin miettiä, voisiko hienovaraisistakin tehosteista jotenkin hyötyä.

Hienovaraisillakin tehosteilla kuten värien säätämisellä on joskus merkittävä vaikutus lopputulokseen
Kuva: Cassandra Leigh Gotto (CC BY-NC 2.0)

Hyvin yksinkertainen tapa käyttää tehosteita on muokata videon värejä. Värien säätämisellä on ainakin kaksi hyvää käyttötarkoitusta: Eri sarjoissa on erilaiset värimaailmat, joten pienellä säädöllä eri sarjojen välisiä eroja saadaan häivytettyä, ja videosta tulee saumattomampi. Toisaalta värejä voidaan käyttää antamaan tietyille musiikkivideon osille tai koko videolle erilaista tunnelmaa. Pinkillä ja lämpimällä sävytyksellä voidaan esimerkiksi luoda romanttiseen videoon hempeää tunnelmaa.

Näyttävämmätkin ja hyvin selvästi erottuvat tehosteet ovat oikein käytettynä hienoja lisiä videoon ja tekevät videosta erityisen ja erottuvan kokemuksen. Mutta juurikin niiden näyttävyyden vuoksi on pidettävä tarkkaan huoli, etteivät tällaiset tehosteet mene liiallisuuksiin tai huonon teknisen toteutuksen vuoksi ärsytä katsojaa.

Yksi hyvin yleinen lisä videoissa on kappaleen lyriikoiden avainsanojen tykittäminen ruudulle. Säästeliäästi ja tarkkaan suunniteltuna typografiset efektit voivat olla erittäin näyttäviä, mutta ne myös vievät helposti katsojan huomiota pois muusta videosta. Jos päätät käyttää tekstiä videossasi, kiinnitä huomiota kokonaisuuteen ja varmista, etteivät kuva ja teksti missään vaiheessa taistele katsojan huomiosta. Valitse käytettävät fontit huolella. Niitä ei tulisi olla liian montaa, ja niiden pitäisi sopia tyyliltään videon tunnelmaan ja muuhun ilmeeseen. Käyttöjärjestelmän ja videoeditorin mukana tulevien oletusfonttien lisäksi kannattaa tutustua internetistä löytyviin ilmaisiin fontteihin.

On hyvä muistaa, että kaikkea ei kannata tehdä vain, koska voi. Efektien käyttöä on kuitenkin hyvä harjoitella ja kokeilla uusia asioita. Kokeellisuus johtaa usein uusiin oivalluksiin, ja kokeiden pohjalta voi hioa tekniikkaa ja käyttää sitä seuraavassa projektissa, vaikka jättäisi yhdestä videosta tehosteet kokonaan pois.

Viimeistelyt

Lopuksi on hyvä katsoa video pariinkin kertaan läpi ja korjata kaikki pienet säröt ja virheet. Näin videosta tulee viimeistelty ja huolellinen kuva katsojalle. Epäsynkassa oleva leikkaus on helppo korjata, mutta voi vaikuttaa ratkaisevasti katsojan mielikuvaan videosta.

Video kannattaa syynätä lopuksi huolella läpi virheiden varalta
Kuva: Rick Cameron (CC BY-NC-ND 2.0)

Yksi pienimmistä ja helpoiten korjattavista, mutta pahasti immersiota syövistä virheistä on tahaton videoruutujen vilkkuminen. Vilkkumista esiintyy, kun lähdevideosta irrotettu pätkä on leikattu huolimattomasti, ja pätkän alussa tai lopussa vilahtaa sekunnin murto-osan ajan kuva lähdemateriaalissa haluttua pätkää edeltävästä tai seuraavasta kuvasta. Yleensä näissä tilanteissa riittää leikata videoeditorin aikajanalla ei-haluttu kuva pois pätkästä ja pidentää pätkää toisesta päästä. Joskus haluttu animaatiopätkä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi pitkä, vaan jää aavistuksen liian lyhyeksi. Tällöin vilkkumisen voi korjata hidastamalla videota huomaamattomasti tai käyttämällä alussa tai lopussa pysäytyskuvaa.

Epäsynkassa olevat pätkät voivat olla haasteellisempia. Jos video tuntuu olevan epäsynkassa, mutta et tiedä tarkalleen miksi, koeta videon katsomista reippaasti hidastettuna. Tällöin virheet on helpompi huomata.

Suoranaisten virheiden korjaamisen lisäksi kannattaa lopputulosta katsoessa miettiä, jäikö videoon itseä miellyttämättömiä kohtauksia. Jos jokin kohta mietityttää, kannattaa video panna päiväksi tai pariksi piiloon ja katsoa sitä hetken päästä uusin silmin. Älä kuitenkaan jää jahkailemaan ja viilaamaan videota liian pitkäksi aikaa, ettei video lopulta jää kokonaan julkaisematta pienen ja mahdollisesti katsojille täysin mitättömän yksityiskohdan vuoksi.

Mitä seuraavaksi?

Tämä paketti toivottavasti selkeytti AMV:iden tekoprosessia ja tarvittavia työkaluja. Kisojen kärkisijoille kuitenkaan ei yksin näillä ohjeilla ampaista. Teknistä osaamista kertyy parhaiten rohkeasti itse kokeilemalla. Uusia ideoita löytää tehokkaimmin katsomalla tietenkin animea ja AMV:itä, mutta myös muuta mediaa. Kaiken tasoisten editoijien kannattaa myös muistaa välillä astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle, ja kokeilla jotain aivan uudenlaista.

Nyt siis hop hop editoimaan – kesän Desuconiin ehtii vielä vallan mainiosti kasaamaan kisavideon. Toivon näkeväni vanhojen konkarien lisäksi paljon uusia kasvoja kisassa!

PS. AMV-kisan ilmoittautuminen on alkanut, joten tutustu AMV-kilpailun sääntöihin ja lähetä työsi ilmoittautumislomakkeella!