Klassinen ohje elokuvantekoon on: "show, don't tell" ja Chainsaw Man otti ohjeen tosissaan. Luento esittelee erilaisia esimerkkejä hienovaraisesta tarinankerronnasta, pääkohteenaan Chainsaw Manin anime, kuitenkin käyttäen myös useita muita sarjoja esimerkkeinä siitä, kuinka sarja voi syventää hahmojaan ja luoda maailmaansa, toisinsanoen välittää informaatiota, ilman että hahmot vain sanallistavat kaiken dialogissa.