Päivä jolloin kaikki meni pieleen
...ei onneksi ollut desuviikonloppu. Luojan kiitos.
"Jos jonkin asian voi tehdä monella tavalla ja näistä tavoista yksi johtaa onnettomuuteen, ennen pitkää joku tekee asian sillä tavalla" – Edward A. Murphy
Yllä olevaa Murphyn lakina tunnettua periaatetta käytetään usein vain pessimistisenä tokaisuna, kun jokin on mennyt pieleen. Se, mitä Murphy lausahduksellaan alunperin tarkoitti, on enemmänkin se, että jos pyritään virheettömään suoritukseen, on eliminoitava kaikki todennäköisyydet virheisiin. Niin kauan kun riski on olemassa, virheitä voi tapahtua, ja pitemmällä aikavälillä todennäköisyys bad endin toteutumiselle on suurempi.
Yritän kertoa tässä blogipostauksessa, että jos aikoo tehdä jotain just eikä melkein, on osattava varautua myös vaihtoehdolla B. Desuconin kokoisessa tapahtumassa tällainen on tärkeää. Jos jokin menee pieleen, on oltava suunnitelma, miten tilanteesta selvitään. Suurin osa esimerkiksi turvallisuusvastaavan hommasta on sitä, että maalaillaan piruja seinille, ja mietitään suunnitelmia kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin.
On syytä kuitenkin muistaa, että kenen tahansa meistä on syytä varautua siihen ettei kaikki mene niinkuin piti. Itselläni on tästä paljon opittavaa: esimerkiksi tajusin tänä vuonna puolessa välissä conia, että kunniavieraiden lounasravintoloiden olisi syytä olla buffetteja, muuten aikataulussa pysyminen olisi mahdotonta. Onneksi ne olivat – sattumalta. Ensi vuonna ne ovat tarkoituksella.
Kuitenkaan tänään en ollut aivan yhtä onnekas. Sain kokea karvaan opetuksen siitä, että kaikki todellakin voi mennä myös pieleen.
Menomatkalla Mika "Pararin" Valtosen (Valokuvausvastaava) syntymäpäiville viime perjantaina auton rengas hajosi. Suunnitelma B oli olemassa: autossa oli vararengas. Ilmeeni, kun lelurenkaalla sai ajaa maksimissaan 80km/h.
Paluumatkalla tänään autosta hajosi toinen rengas. Suunnitelma C kehitettiin: perillä Kokkolassa autoon asennetun paremman vararenkaan lisäksi otettiin käyttöön menomatkalla käytetty lelurengas. Ilmeeni, kun luulin saavani ajaa paluumatkalla rajoitusten mukaan, mutta joudun taas ajamaan kahdeksaakymppiä.
Hetken ajan ajettuamme autosta hajosti kolmas rengas. Suunnitelma D kehitettiin: soitettiin hätiin lähellä asuva kaveri, joka kyyditsi meidät juna-asemalle. Ilmeeni, kun jouduimme jättämään auton tienposkeen.
Ilmeeni, kun paljastui, että juna oli loppuunmyyty ja viimeinen tänä iltana.
Päädyimme suunnitelmaan E: matkaseurueestamme yksi, jolla oli oikeasti kiire (Noora "chinor" Rytkönen, kahvilavastaava), osti lipun bisnesluokasta. Hänen ilmeensä, kun lippu maksoi melkein 8 kertaa sen summan, mitä osuus auton polttoainekustannuksista olisi maksanut.
Me muut (minä ja Markus "Mysse" Leinonen, yksi rytmipelipisteen pitäjistä) päädyimme nukkumaan Joel "ttw" Salovaaran (Luennoitsija paneelissa "Kuminkäryinen ja bensankatkuinen anime") luokse. Vaikuttaa siltä, että asiat järjestyvät huomenna, joten nyt pidellään sitten peukkuja.
Viileä tarina, veliseni, vai mitä? Mikä on todennäköisyys sille, että autosta pamahtaa kolme rengasta saman reissun aikana? Ehkä pieni, mutta tarinan opetus on se, että myös pahin vaihtoehto voi toteutua. Koskaan ei tulisi ylpistyä niin paljon, että erehtyy luulemaan olevansa huonon tuurin yläpuolella.
Kommentit
Asia ei ole niinkään (teoriassa) yksinkertaisesti ratkaistavissa, että annetaan vararenkaiden määrän kasvaa nopeammin kuin matkan aikana puhjenneiden renkaiden määrän. Murphyn lain mukaan Drasa kurvaa täpärästi hirven, iskee nastan lautaan kun selän takana alkaa sataa meteoriitteja, ja lopulta joutuu ajamaan kahtakymppiä kotiin, kun vastaantulijat ajavat satasta toistensa perseissä ja omalla kaistalla on edessä tikkaria nuoleva pyöräilijäshota.
Eläminen on siis melko turhaa touhua, koska kaikki menee pieleen. Tämän ovat huomanneet eri tavoin ainakin buddhalaiset, jihadistit ja Murphy. Siksi heillä on tiukka suunnitelma, miten päästä siitä eroon.
Mutta Murphyn lain mukaan mikä voi tässäkin suunnitelmassa mennä pieleen menee pieleen. Siispä Drasan päälle ei sada meteoriitteja, jihadisteilta loppuu kerosiini ja Murphy käärii hyvät naurut, kun kaikki ovat uskoneet päällispuolen hänen sanomastaan.
Fukumoton ilme kun Murphyn lain mukaan kaikki menee hyvin:
http://img.photobucket.com/albums/v431/Kajo/Photos/fkmt20.jpg
Paljon junalla matkustava opiskelija kertoo vinkkejä junamatkailuun:
Jos juna on täysi, niin VR myy kyllä pelkän matkankin eli siis istumapaikattoman lipun. Pendolinoon ei taideta myydä ilman paikkalippua pelkkää matkaa ainakaan lipunmyynnistä, mutta konduktööri kyllä myy lipun sitten junasta. Kyytiin vaan, kyllä ne matkan myyvät kaikille, joilla on käteistä tai pankkikortti (Visa Electron EI käy junassa). Ilman paikkaakin junamatkasta voi selvitä hengissä. Junassa on aina osa paikoista varattu kuukausilippujen omistajille ja voi käydä niinkin onnekkaasti, että kun istuu matkan alussa tyhjälle penkille, kukaan ei tulekaan koko matkan aikana häätämään siitä pois. Useimmiten kuitenkin paikkaliputta matkustaessa joutuu nousemaan valtaamaltaan penkiltä ja etsimään uuden paikan kerran jos toisenkin, kun paikkalipun ostanut matkustaja tulee vaatimaan omaansa. On myös mahdollista jättää tavarat jonkin vaunun eteisen lukkokaappiin, jos pelkäät omaisuutesi puolesta, tai tavarahyllyyn, jos olet jättänyt kalleimman omaisuutesi kotiin, ja istuskella matka ravintolavaunussa kahvikupillisen (nykyään muistaakseni vain 2e/zipale!) ja kirjan kanssa.
Itse en kertaakaan ole ostanut tuota bisnesluokan lippua, vaikka juna onkin ollut täysi.