Olen Desuconin uutuuttaan kiiltelevä coninaikaisen tekniikan ylivänkäri, Teppo “Isperia” Suominen. Kiiltely saattaa tietysti johtua myös hiestä, koska ohjelmanpitäjän mikki lakkasi juuri toimimasta. Uutena Desuconin tekijänä olen ollut iloisesti yllättynyt siitä määrästä tukea, minkä uudet ideat (ja tyhmät kysymykset) saavat. Jos minulla on omaan - tai jonkun muun - vastuualueeseen liittyvä idean, oli se sitten miten pähkähullu tahansa, voi sen heittää ilmoille ja joku ainakin vakavasti harkitsee, olisiko siinä jotain toteuttamiskelpoista.

Tässä vaiheessa yleisöstä lienee jo noussut muutama varovainen käsi, ja joku kysyy kuiskaten vieressään istuvalta: “Mikä se coninaikainen tekniikka oikein on, en ole koskaan kuullutkaan?” Kokeillaan, jos osaisin vastata.

Coninaikainen tekniikka ei yleensä kauheasti kävijälle näy: meidän vastuullamme on salitekniikka, salivänkäröinti ja nyt uutukaisena ohjelmien videointi, josta vastaan henkilökohtaisesti. Itse tekniikan vastaavana toimii Anssi Matti Helin, jonka kanssa tärkein yhteistyön väline lienee kahvi, vaikka hyvin toimii homma ilman kahviakin.

Me siis, yhdessä ohjelmavastaavan kanssa, pidämme huolta ohjelmanpitäjän hermoista ennen ohjelmaa, siitä että hänellä on vettä ja että tekniikka salissa toimii. Onhan langattomassa mikissä paristot, ovatko säädöt kohdallaan? Lähettääkö mikrofoni signaalia? Jos ohjelmanpitäjän ääni ei salissa kuulu, audiokaapissa on toivottavasti jo vänkäri vähintään kyynärpäitään myöten. Jos ei ole, joku tekniikkatiimistä luultavasti luovii tietään kohti ohjelmasalia melko kovaa vauhtia.

Coninaikaisen tekniikan töihin kuuluu nykyään myös ohjelmien taltiointi. Tämä sisältää pääasiallisesti kameroiden ja äänifeedin asentamisen ohjelmasaleihin, taltioinnin tarkkailun ja materiaalin purkittamisen.

Coninaikainen tekniikka ei yleensä näy paljonkaan itse tapahtuman aikana. Meidän tärkein työmme on varmistaa jo ennen ovien aukeamista, että ohjelmaläppärit, infokoneet ja muu tekninen tilpehööri pitkin Sibeliustaloa toimii. Ennen jokaisen ohjelman alkua tekniikka varmistaa, että saliin saadaan varmasti ääntä ja kuvaa, diat pyörivät ja, mikä tärkeintä, ohjelma sujuu moitteettomasti.

Vaikka Desu on minulle tuttu, on vastuu siitä minulle uutta. On aika pirun siistiä päästä tekemään parasta mahdollista conia niille noin kolmelle tuhannelle kävijälle, jotka jo parin viikon kuluttua täyttävät Sibeliustalon kolmeksi päiväksi. Toki vastuu ottaa myös veronsa: voi olla, että viimeistään conin sunnuntaiaamuna väsyttää, mutta silloin tietää kuitenkin saaneensa jotain aikaan. Ja seuraavan kerran kun tekniikka pettää, tiedätte minkä tiimin puoleen kääntyä.