Kesän Desuconissa tuomariston hurmasi yksityiskohtaisella puvullaan ja upealla esityksellään Elina "Rimppu" Rimpiläinen, joka valittiin edustamaan Suomea EuroCosplayn finaaliin Lontoon MCM Expoon lokakuussa. Perinteiseen tapaan Desucon kyseli Suomen viidenneltä edustajalta miten matka Lontooseen sujui ja millaiselta kisa tänä vuonna vaikutti!

Elinan Yurick -puku The Last Storysta N8e:n ikuistamana

Tuliko Suomen karsinnan voittaminen yllätyksenä ja miltä voitto tuntui?
Kyllä ja ei. Kun päätin lähteä kisaamaan ja ryhdyin tekemään pukuani, olin aika varma, että voisin ainakin pärjätä. Pelkäsin tosin, etten saisi pukua valmiiksi tarpeeksi ajoissa ja koko homma kaatuisi siihen. Puku valmistui pari tuntia ennen tuomarointia, ja olin siinä vaiheessa jo niin univajeinen ja maalihuuruissa, etten osannut kisan aikana oikein odottaa tai olettaa yhtään mitään. Arvasin top kolmosen ihmiset oikein, ja siinä vaiheessa, kun kakkonen julistettiin, otti kyllä vähän sydämestä, koska tajusin, että voihan kakka, taisin vahingossa voittaa.

Miten valmistauduit ECC-finaalia varten?
Olin ennen karsintoja pyöritellyt ajatusta uuden puvun tekemisestä, jos pääsisin finaaliin, mutta karsintojen jälkeen oli selvää, etten todellakaan ryhtyisi askartelemaan mitään uutta. Yurick oli näennäisesti valmis, mutta olin niin tyytymätön moneen yksityiskohtaan, että päätin päivittää puvun finaaliin.

Harkitsin myös tekeväni uuden skitin, mutta päädyin lopulta versioimaan karsintaesitystäni. Se ei välttämättä lopulta ollut paras mahdollinen veto, ainakaan taktisesti, mutta ainakin tein kaiken omilla ehdoillani.

Valmistautumiseni oli siis pääasiassa sitä, että nysväsin yksityiskohtia. Minusta on tullut Maiju.

Pidittekö muiden kisaajien kanssa yhteyttä ennen finaalia? Miltä muut kilpailijat vaikuttivat ennen kisaa?
Kisaajilla ja järjestäjillä oli hieno salainen Facebook-ryhmä, missä puhuttiin asiaa ja asian vierestä. Yksi ensimmäisistä koko porukalla käydyistä keskusteluista taisi käsitellä sitä, mitä iloliemiä kunkin pitäisi kotimaastaan Lontooseen tuoda, joten sain välittömästi täysin oikean ja upean kuvan kanssakisaajistani.

Kisassa oli mukana pari sellaista tyyppiä, jotka tunsin jo entuudestaan joko WCS-kuvioiden tai muiden kytkösten kautta, ja olin älyttömän iloinen siitä, että pääsin hengaamaan vanhojen tuttujenkin kanssa.

Millaiseksi kuvailisit tämän vuoden kisan tasoa?
Tuomaritkin taisivat taivastella, että meitä oli ihan kamalaa arvioida, koska kaikki olivat niin hyviä. Taso oli kova ja olin pohjattoman vaikuttunut monista puvuista. Lempparini olivat ehkä kreikkalainen jamppa, joka oli tehnyt kaikki nahkaproppinsa saappaista lähtien itse, ja taisi tehdä aseistaankin toimivat metallireplikat.

Olin käytännössä koko viikonlopun ihan järjettömän onnellinen kaikesta siitä hienoidesta, mitä näin.

Millainen kuva muiden maiden cosplayaajista ja cosplaysta jäi finaaliviikonlopun jälkeen?
Isompi tuntuu edelleen olevan parempaa monissa maissa, ja oma superyksityiskohtainen härpäkepukuni näytti juoksuverkkareilta moniin muihin pukuihin verrattuna. Suomalaisesta pilkunviilausperspektiivistä on tosin pakko todeta se, mihin tuli kiinnitettyä huomiota jo WCS:ssa: kyllä meillä Suomessa ollaan ihan hysteerisen tarkkoja lähdemateriaalien yksityiskohdista ja materiaalivalinnoista, ja meillä eivät monet superglitteriset ja kirkaskiiltoiset propit ja asusteet menisi tuomaroinnista läpi.

Cosplayaajat olivat kaikki aivan supermahtavia, ja oli äärettömän hienoa huomata, ettei mitään kyräilyä tai nokka pystyssä kulkemista näkynyt missään. Kaikki juttelivat keskenään ja auttoivat toisiaan, jos oli tarvis.

Pakko myös mainita Australiasta tuomaroimaan tullut Curt (aka. CB Studios Cosplay), joka hengaili kisaajien kanssa perjantain tervetulobileissä ja paljastui hysteeriseksi Suomi- ja Lordi-faniksi. Hieno mies.

Lavatunnelmia finaalista Kuva (c) Russell Fenton

Millaiset ennakko-odotukset sinulla oli tapahtuman suhteen?
Tiesin, että Expo itsessään on aika klaustrofobinen kokemus, ja että EuroCosplay ei ohjelmana vieläkään saa sen ansaitsemaa kunnioitusta, joten en varsinaisesti odottanut mitään suunnattoman suurta ja sädehtivää. Pääasiassa odotin muiden kisaajien tapaamista.

Olet aikaisemmin käynyt katsomassa ECC-finaalia Suomen ensimmäisen edustajan Maijun apuna. Miten erilaista oli olla paikalla nyt kisaajana? Mitkä kaikki asiat olivat viidessä vuodessa muuttuneet?
Järjestelyjen puolesta parannusta oli tapahtunut lähinnä tiedotuksen ja tarjoilujen osalta (omnomnom, bäkkärillä oli paljon kaikkea hyvää syötävää). Bäkkärin varustelutaso oli myös huomattavasti parempi viiden vuoden takaiseen verrattuna.

Kisa itsessään oli valitettavasti edelleen vähän kiusallinen kokemus, vaikka uusi lava olikin vanhaa parempi. Olen luultavasti vain tottunut suomalaiseen preussilaishenkiseen tarkkuuteen aikatauluissa niin treenien kuin itse ohjelmankin suhteen, joten Expolle tyypillinen "kisa alkaa viideltä eli seitsemältä, jos silloinkaan" -meininki, kriittisillä hetkillä pettävä tekniikka ja tietynlainen arvokkuuden puuttuminen kirpaisivat aika syvältä. Olen toisaalta nähnyt, miten homma toimi jo silloin vuonna 2010, ja yleisöstä käsin vuonna 2012, joten en varsinaisesti muuta odottanutkaan. Olisi silti ollut ihan positiivista, jos viidessä vuodessa olisi tapahtunut jotain kehitystä.

Antoivatko järjestäjät tarpeeksi informaatiota ennen tapahtumaa? (lavan koko, aikataulut, matkajärjestelyt?)
EC-edustajien Facebook-ryhmässä sai tietoa aina, kun sitä halusi, mistä annan pisteet järjestäjille. Lavasta ja tapahtumapaikasta oli saatavilla seikkaperäiset kartat, aikataulutiedot olivat mahtavasti esillä ja ylipäänsä järjestäjät huolehtivat hienosti siitä, että pääsimme kaikki perille.

Mitä muuttaisit/et muuttaisi kilpailussa? (sen kulku, osallistujat, järjestäjät yms) Arvostele tapahtuma välillä 1-10.
Nakittaisin järjestäjätasolle vähintään kolme ihmistä lisää auttamaan kätännön järjestelyissä, sillä tällä hetkellä järjestelyt pyörivät aivan liian pienen tiimin voimin, mikä toki mahdollistaa sen, että kaikki järjestäjät tietävät jatkuvasti kaikesta kaiken, mutta jos parin ihmisen pitää olla vastuussa yli 40 kisaajan kustannusten kuittaamisesta, pukujen postituksesta ja muista käytännön hommista, on hyvin todennäköistä, että homma ei suju täysin Strömsö-hengessä. Totesinkin jo omassa blogissani, että Suomesta pitäisi lähettää con-delegaatio opettamaan briteille tapahtumajärjestämisen perusteita ja vastuun delegoimista.

Kokonaisuudessaan annan tapahtumalle tasaisen seiskan.

Millainen olosi oli kilpailun jälkeen? Tekisitkö jotain toisin?
Väsynyt ja onnellinen. Olisin näin jälkikäteen ajateltuna voinut tehdä vähän toiminnallisemman skitin, mutta se oli asia, josta olin tietoinen jo ennen kisaa. Päätin mennä vähäeleisemmällä meinigillä, eikä se ainakaan omasta mielestäni toiminut niin hyvin kuin olisin halunnut, enkä erottunut mitenkään erityisen näkyvästi muiden kisaajien joukosta. Harmi sinänsä, mutta valinta oli kuitenkin tietoinen.

Mitä neuvoja tai ohjeita tahtoisit antaa tulevia vuosia, karsintoja ja finaalia varten niille, jotka nyt harkitsevat osallistuisivatko seuraaviin karsintoihin?
EuroCosplay on hieno kokemus ja sinne kannattaa kaikesta huolimatta lähteä. Finaalissa painotetaan pukua huomattavasti esitystä enemmän, mikä ainakin omasta mielestäni sopii suomalaiseen cosplay-mentaliteettiin enemmän kuin hyvin.

Pukujen taso finaalissa on ihan älyttömän kova, mutta viimeisten viiden vuoden tulokset ovat osoittaneet sen, että simppelimmälläkin designilla pärjää, jos puku on tehty hyvin. Ja Suomikin voi todistetusti päästä top kymppiin (omaa sijoitustani en tosin vielä tiedä, koska joku jossain istuu lopullisten pistetaulukoiden päällä hyvin sitkeästi) ja saada tuomaripalkintoja!

Kannattaa siis ihan ehdottomasti lähteä kokeilemaan onneaan. Kansainvälinen kisaaminen on aina elämys, ja siitä oppii uutta ja saa uutta potkua pukujen tekemiseen.

Kiitos Elinalle hienosta edustamisesta! Kesää ja tulevia EuroCosplayn karsintoja odotellessa kannattaa lueskella Elinan mietteitä EuroCosplay reissusta(kin) pidemmästi hänen blogistaan http://recosplay.blogspot.fi/