Suomen European Cosplay Gathering-tiimi keräsi kokemuksiaan ja vinkkejään Japan Exposta sekä ECG finaalista 2017!

Valmistautuminen ECG-matkaan

Kun karsintatulokset oli sulateltu ja uskottu todeksi, alkoi ryhmäsarjalaisten finaaliin valmistautuminen ankaralla pukuvaihtoehtojen pohdinnalla. Ranskaan tuli pakata mukaan vähintään kolme pukua: yksi rentoa illanviettoa varten, yksi kisaajien esittelytilaisuudessa pidettäväksi, ja tietenkin yksi itse kilpailuun. Finaalissa on sallittua kisata karsintapuvuilla, mutta päätimme Elzyn kanssa heti tehdä jotakin täysin uutta. Jotta voisimme antaa kisapuvuille ja -esitykselle niiden ansaitseman työpanoksen, valitsimme suosiolla muihin tilaisuuksiin hyväksi todettuja jo valmiita pukuja.

 
_{Kuvan ottanut Jennina Pitkälä}

Finaalikelpoisia ideoita vertaillessa vierähti tuntikausien nettipuhelu jos toinenkin. Sopiva hahmopari ja lupaava esitysidea löytyivät lopulta tuoreesta mobiilipelituttavuudesta, jonka prinssikaartia katsellessa mieleni teki pinkaista välittömästi kangaskaupoille. Maalausta ja ompelua säesti kameran ahkera räpsyminen, sillä järjestäjille tuli tapahtuman lähestyessä toimittaa WIP-kuvia finaaliprojektista. Allekirjoittanut muistaa harvoin harrastaa tekovaiheiden kuvausta, joten vanhalla puvulla kisatessa vaatimus olisi voinut tuntua astetta jännemmältä.

ECG-finaalihallin tilat vaativat esityksen hahmotteluun erilaista lähtökohtaa kuin keskivertokilpailu. Esiintymistä suunnitellessa kannattaa erityisesti pitää mielessä Ichigo-lavan erikoinen muoto — kolmiosainen lava catwalkeineen poikkeaa melkoisesti Suomen karsintapuitteista. Infomateriaalit tarjosivat onneksi selkeän pohjapiirroksen suunnittelua helpottamaan, ja aiempien kausien esitysten tarkastelu auttoi hahmottamaan lavan toimivaa käyttöä. Lavasteista on paras väkertää pieneen tilaan purettavia, sillä niiden kuljetusta ECG ei kustanna. Desuconin tarjoama ylimääräinen matkatavarakin täyttyi helposti pukujen palasista sekä ruokailuyllätysten varalle hankituista eväistä.

Tiedotus oli kisan järjestäjillä hallussa: sähköpostiin putoili yksityiskohtaisia infopaketteja liitteineen, ja lisätietoja sai sujuvasti somessa kysymällä. Deadlinet tarvittavien tietojen ja esitysmateriaalien toimittamiselle kerrottiin jo pian karsintojen jälkeen. Ennen matkaa toimitetut taulukkomuotoiset aikataulut listasivat täsmällisesti kunkin päivän ohjelman, joten reissun sisältöä tai vapaa-ajan määrää ei tarvinnut enää viimeisillä viikoilla pohdiskella.

Ensimmäisestä viestistä lähtien oli selvää, että ECG todella pitää lomakkeista. Kisaajien tuli kirjata dokumentteihin niin assarien tietoja ja esityskuvauksia kuin asujen vaatimia pukeutumisaikojakin. Lavan pohjapiirrokselle aseteltiin lavasteiden paikat ja valotoiveet kussakin kohtauksessa, ja lomakkeita täyteltiin esimerkiksi pizzakekkereiden osallistujamääristä. Tulevien kisaajien kannattaakin varautua skannaamaan postit läpi tarkasti linkkien ja liitteiden varalta.

Matkaan valmistautumista helpottivat kisatiedotuksen lisäksi viime vuoden edustajilta saadut selviytymisvinkit ja kannustukset. Reissuvarustusta ja odotustunnelmia puitiin toki myös tämän vuoden tiimin kesken. Ryhmä- ja yksilöedustajien on hyvä pysyä yhteyksissä niin fiilisten vaihtamisen kuin kisaan ja matkaan liittyvien käytännön seikkojenkin suhteen, ja juttelimmekin Maijan kanssa kuulumisten lisäksi muun muassa yhteisten lavastepaketointien mahdollisuudesta.

Viisi kuukautta hujahtivat nopeasti pukua ja esitystä työstäessä, ja finaalipuku osoittautuikin cosplayhistoriani vaativimmaksi projektiksi. Matka oli ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen ja ECG kokonaisuudessaan huikea kokemus! Hurjasti tsemppiä ja jaksamista karsintaan valmistautuville, tammikuussa nähdään!

- ♡ Aselea

_{photo: ©Shashin Kaihi Photography}

 
_{Kuvan ottanut Jennina Pitkälä}

ECG-finaalimatka finaalin ulkopuolella

Japan Expo on tapahtuma, jonka kävijämääriä mitataan sadoissa tuhansissa. Jos tätä miettii suomalaisista näkökulmasta käsin, saattaa kokoluokka tuntua aavistuksen hurjalta. Suomalaisista tapahtumista poiketen Japan Expo on kuitenkin messutyylinen, joten se soveltuu valtaville kävijämäärille huomattavasti paremmin kuin pienistä luentosaleista koostuvat ohjelmapainotteiset tapahtumat. Itsellenihän asia valkeni lopullisesti niinkin aikaisin kuin keskiviikkoiltana Ranskassa tapahtuman karttaa tutkiessani, sillä aiemmin olin tiiraillut vain listaa näytteilleasettajista miettimättä sen käytännön merkitystä. Mutta hei, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Saavuimme siis Ranskaan keskiviikkona eli päivää ennen Japan Expon alkua. ECG-finalisteille suosittelen kunnollisia yöunia ennen matkaa, sillä heti ensimmäisenä iltana saattaa alkuinfon jälkeen olla luvassa ryhmämatka Pariisin keskustassa sijaitsevaan baariin, minkä johdosta alkuillasta nukkuminen voi jäädä haaveeksi. Noin 1,5 tunnin menomatkan aikana ehdimme ihailla muun muassa ranskalaista liikenneruuhkaa sekä Eiffel-tornin huippua. Baarissa olikin sitten hyvää aikaa tutustua kanssafinalisteihin, kärkkyä yllättävän nopeasti katoavaa alkoholitonta boolia sekä seisoa tuulettimen edessä. Viuhka on paras ystäväsi Pariisin kesässä.

Julkiset ECG-hommat alkoivat ensimmäisenä Expo-päivänä eli torstaina, jolloin finaalin esiintymisjärjestys arvottiin ja kisaajat esittäytyivät Kitsune- ja Ichigo-lavoilla. Tämän jälkeen lähes kaikki finalistit kuoriutuivat päivän cosplay-puvuistaan, mutta lähdimme Aselean kanssa tutkailemaan tapahtumahalleja täydessä varustuksessa. Se olikin sitten ensimmäinen ja viimeinen päivä, jonka vietimme aamusta iltaan kokonaisissa puvuissa. Voitte tehdä tästä johtopäätöksenne tapahtuman sisälämpötilasta. Pohdin edelleen, miten cossaajat selviävät tapahtumasta ilman mahdollisuutta jäähdytellä Kitsune-lavan backstagella. Takaovesta kulkevan ECG-poppoon ulkopuolella matkustavien kannattaa myös ottaa huomioon, että tapahtumassa on turvatarkastus eivätkä esimerkiksi sakset ole sallittuja. Kiellettyjen esineiden lista kannattaa siis käydä läpi huolella etukäteen.

Messuhalleja kiertäessä saattaa päätyä kaihoisasti huokailemaan, että olisipa meilläkin Suomessa tällaista. On mangakustantajia, pelisiipeä, cosplay-kuvauspisteitä, perinteisen japanilaisen kulttuurin osasto, Suomen mittapuulla valtava taidekuja, ruokakojuja, kaikenlaista ostettavaa ja sitä sun tätä muutakin. Joillekin sarjoille löytyi myös oma pisteensä, josta saattoi esimerkiksi löytyä pahvikuva poseerauskaveriksi. Tämän vuoden tapahtuma oli meille Jun Mochizukin sarjoista pitäville erityisen suotuisa, sillä yksi sarjapisteistä kuului Vanitas no Cartelle. Pisteellä pääsi sarjan kuvituksen ihailemisen lisäksi otattamaan valokuvan oikean kokoisen Vanitas-patsaan kanssa! Nimikirjoitustilaisuuksiin asiaa oli sen sijaan vain maksavilla asiakkailla, joten tästä ajatuksesta osasimme luopua jo ennen matkaa.

Perjantai ja lauantai kuluivat pitkälti ECG-finaaliin liittyvissä puuhissa, joihin Maijan matkatarina tarkemmin pureutuu, joten hyppään suoraan lauantai-iltaan ja European Snack Gatheringiin. European Snack Gathering eli ESC on finaalipäivän iltatapahtuma, jossa finalistit kokoontuvat oman maansa tuliaisten kanssa hotellin lähellä olevaan puistoon maistelemaan piknik-hengessä muille maille ominaisia syötäviä ja juotavia. Suomesta mukaan lähti tietenkin suklaata ja salmiakkia sekä alkoholipitoisempaa settiä. Maija oli kaukaa viisas ja toi mukanaan viltin, jolle myös Britannian tiimi parkkeerasi asettaen karkkikasansa sopivasti viereeni.

Sunnuntaina vapaa-aikaa Japan Expossa oli valtaosalla finalisteja reippaasti, sillä vain voittajilla oli oma ohjelmansa. Kaikki finalistit saivat halutessaan osallistua kuvaussessioon, jonka sai varata haluamalleen kuvaajalle haluamaansa aikaan. Ostosten tekeminen ja tapahtuman tutkiminen kannattaa kuitenkin tehdä heti torstaina, jos mahdollista, sillä tällöin kävijöitä vaikutti olevan selvästi viikonloppua vähemmän ja sunnuntaina yksi jos toinenkin tuote oli jo myynyt loppuun. Teimme kuitenkin Aselean kanssa viimeisiä ostoksia, moikkasimme eurooppalaisia kavereita sekä bongasimme muutaman samasta pelistä/pelisarjasta pukuilevan harrastajan. Kaiken kaikkeaan rennompi päivä oli varsin tervetullut ECG-rientojen jälkeen.

Sunnuntai-iltana juhlistimme finaalimatkan loppua koko ECG-porukan voimin mättämällä pizzaa hotellissa. Aiemmin pizzabileet on ilmeisesti järjestetty ulkona, mutta sateessa se ei tuntunut kauhean hyvältä vaihtoehdolta, joten pysyimme sisätiloissa. Pizzoja löytyikin sitten suunnilleen joka lähtöön eli edes kaltaiseni nirso ei jäänyt nälkäiseksi! Illallista oli varsin helposti saatavilla myös muina iltoina, sillä kaikki kisaajat saivat buffet-oikeuden hotellin ravintolaan koko matkan ajaksi. Erittäin toimiva järjestely.

Kokonaisuutena finaalimatka oli mahtava kokemus, jota voin lämpimästi suositella! ECG:tä pyörittävä EPIC ansaitsee toiminnastaan ruusun jos toisenkin. Siispä tsemppiä kaikille ensi vuoden karsintaan osallistuville! Frostissa nähdään!

 Elzy

 
_{Photo © Shashin Kaihi Photography}

European Cosplay Gathering- Finaalipäivä

Finaalipäivä valkeni kuten mikä tahansa päivä kisareissulla. Liian aikaisin.

Koska tapahtumapaikan backstagella oli ainoastaan pari peiliä kaikkien kilpailijoiden yhteisessä pukuhuoneessa, Suomen tiimi heräsi reippaasti ennen kukonlaulua meikkaamaan. Itse taisin olla hereillä puolen viiden aikaan, sillä bussi Expoon starttasi seitsemältä. Reilussa parissa tunnissa ehti hyvin meikata ja käydä aamiaisella. Pukujen tuomarointi tapahtui perjantaina, joten olin itse jättänyt puvun jo edellisenä päivänä kisapaikalle. Siitäkään ei aamulla tarvinnut hermoilla, että olisi unohtanut jotain olennaista. Riitti, että sai itsensä bussiin istumaan.

Finaalipäivän ohjelmaan kuului lavaharjoitus, valokuvaus ja itse finaali, eli esiintyminen Ichigo-lavalla. Kyseinen lava on rakennettu halliin, johon mahtui yleisöä reilut 14 000 henkeä. Määrä tuntuu edelleen aivan käsittämättömältä! Onneksi lavalta näki vain ensimmäiset kymmenen riviä, jos edes niitäkään!

Finaalipäivän harjoituksissa otin läpimenon hyvin rennosti. Katsoin, että lavapropit olivat haluamissani paikoissa ja että valot toimivat. Assarini Miina kuvasi harjoituksen, jotta pystyin itsekin näkemään miltä lavakuva vaikutti. Jouduin vielä kenraaliharjoituksissa antamaan palautetta lavasteiden paikoista ja valoista. Elin jännityksessä aina finaaliesitykseen saakka, sillä esitystä ei enää voinut mennä uudelleen läpi korjattujen elementtien kanssa.

Olin kenraaliharjoituksissa jättänyt Elinorin mekon ja peruukin suosiolla pukematta, joten seuraavaksi laittauduin valmiiksi valokuvausta varten. Valokuvaus tapahtui useammassa eri pisteessä ja valokuvaajiakin taisi olla kolme tai neljä, joille finalistit jakautuivat. Olin itse viimeisten joukossa ja onnistunut laittamaan peruukin päähän äärimmäisen epämukavasti. Kun vuoroni tuli olin jo niin tuskissani, etten tiennyt tulisiko kuvista yhtään mitään! Epäilykseni osoittautuivat turhiksi, sillä backstagea hoitavat EPIC-tiimiläiset, joihin valokuvaajatkin kuuluivat ovat asiantuntevaa ja osaavaa sakkia.  Oma kuvaajani sai jopa ryytyneen kuningattaren loistamaan! Elzy ja Aselea kävivät kuvattavana ulkona, joka jo itsessään oli urheilusuoritus helteisen ja kostean kesäpäivän ansiosta.

_{photo © CoolADN}

Oli sanomattakin selvää, että ensimmäinen liike valokuvauksen jälkeen oli riisua peruukki ja päästellä vähän höyryjä. Koska olin viimeisten joukossa kuvattavana ja itse finaali alkoi hyvinkin aikaisin, jo 14.15 paikallista aikaa, edessä oli tunnin odotus. Ajattelin viisaana heittää puvunkin hetkeksi henkariin ja käydä kiireettä naistenhuoneessa.

Jos mitään oli opittu edellisiltä päiviltä, niin kannatti aina olla valmiina ainakin puoli tuntia ennen vaadittua aikaa. Vaikka useammin aikataulusta jäätiin jälkeen, niin joskus saattoi käydä niin, että sen kanssa edistettiin ihan kuin varmuudeksi.

Palatessani backstagelle viiden minuutin kuluttua Miina seisoo pukuni kanssa tonnin seteli-ilmeellä yhden EPIC:in tiimiläisen kanssa täysin kilpailijoista tyhjennetyssä tilassa ja ilmoittaa hyvin tahdikkaasti, että olisi kymmenen minuuttia aikaa siirtyä Ichigon backstagelle, joka siis sijaitsee erillisessä hallissa Expon vieressä muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Onneksi Elinor on hyvin nopea puku laittaa päälle ja kuin ihmeen kaupalla pääsimme Ichigon backstagelle lähestulkoon toivotussa ajassa!

Seuraavaksi olisikin vuorossa odottelua. Olin viimeisimmästä höykkyytyksestä hieman tohkeissani, mutta yritin rauhoittua, kuunnella esitykseni ääniraitaa ja tepastella sitä läpi backstagen nurkassa. Tämä oli melko yleinen toimintamalli, sillä tilassa oli pian useampi kilpailija, joka huitoi ja mumisi itsekseen katse keskittymisestä lasittuneena. Finaali pyörähti käyntiin hieman myöhässä ja rehellisesti sanoen muistikuvat kisan alkupuoliskosta ovat edelleenkin aika vähäiset. Taisin olla niin jännittynyt, että en muista paljoakaan tapahtumista ennen omaa lavaosuuttani.

Olin järjestyksessään viides soolosarjan kisaaja ja Suomen ryhmäsarjalaiset taas kilpailivat numerolla 11. Kun vuoroni tuli ja nousin pimeydessä lavalle tajusin kauhukseni, että lavaproppini olivat hieman väärissä paikoissa! Asialle ei tietenkään enää siinä hetkessä voinut mitään, joten aloituspaikalle pysähtyessäni päätin että vedän esityksen niin hyvin kuin pystyn.

Fiilikset heittelivät aika paljon laidasta laitaan esityksen jälkeen, mutta Miinan tsemppauksen ja yleisen ilmapiirin ansiosta harmittelu jäi toissijaiseksi tunteeksi. Kilpailijat kerääntyivät backstagella seuraamaan esityksiä TV-ruudun ääreen. Oli koskettavaa kuinka tosissaan ja pyyteettömästi kanssakilpailijat kannustivat toisiaan!

Finaali päättyi palkintojen jakoon. Monta upeaa pukua ja esitystä sai kiitoksen palkintosijan muodossa ja olen edelleen hyvin kiitollinen ja onnellinen omasta menestyksestäni kisoissa. Yhtälailla olen ylpeä Elzystä ja Aseleasta, joiden puvut olivat käsittämättömän tasokkaan käsityön taidonnäytteet ja täynnä ilahduttavia yksityiskohtia.

_{photo © CoolADN}

Pitkän päivän jälkeen kilpailijat, assistentit ja muut ECG-toimijat kerääntyivät yhteiseen illanviettoon. Tilaisuus oli ihana mahdollisuus päästä juttelemaan kanssakilpailijoille ilman paineita ja stressiä tulevista koitoksista!

Kokonaisuudessaan European Cosplay Gathering oli vaativa kisareissu, mutta äärimmäisen antoisa kokemus. Finaalipäivänä hyvä valmistautuminen ja tilanteiden ennakoiminen osoittautuivat hyvin arvokkaiksi opeiksi. Myös eväät olivat tuiki tärkeät! Haluankin osoittaa kiitokseni edeltävän vuoden edustajatiimille, sillä ilman heidän neuvojaan ja tukeaan kokemus olisi ollut hyvin erilainen. Ainakin vatsa olisi kurissut sopimattoman paljon!

Haluan toivottaa kaikille karsintakilpailuun osallistuville rohkeutta ja luovuutta! Nähdään Frostissa!

<3:llä Maija

 
_{photo © Antony GOMES}