Tänään Desucastin piti käsitellä vuoden parhaita anime-sarjoja ja listata ne sitten vielä blogiin kaikkien nähtäville. Valitettavasti Mikan routteri ei ollut niin joulutuulella kuin me puhujat, joten vuoden parhaiden sarjojen katsaus päätettiin hoitaa kirjallisena! Tämän päivän luukussa Desucastin vakkarit Mika, Valtteri ja Hensku listaavat siis vuoden 2011 ykkössarjat :3

Olin varautunut pitämään joulun Desucastin tämmöisessä tilassa :(

Mika: Steins;Gate. Animen nirvana, ehdottomasti vuoden paras sarja. Keskeisimmät hahmot sarjasta olivat kaikki muistettavia ja muutenkaan koko tarinassa ei ole oikeastaan yhtään huonoa tai ärsyttävää hahmoa. Hahmovetoinen sarja, mutta silti mukaan on ängetty erittäin mainio tarina josta VN-adaptaation maku ei edes paista läpi. Tutturuu :3

Valtteri: Scifiä tehtynä kerrankin oikein. Vanhahomoystävällinen kova scifi yli yhdeksällä tuhannella tiedesanasto-oksennuksella ei oikein väräytä mitään kohtaa elimistössä samalla tavalla kuin Steinssin läskiksi lyöty pseudotieteily. Lisäksi sukkahousuja.

Hensku: Häpeäkseni joudun myöntämään, että en ole vieläkään katsonut Steins;Gatea. On hyvä kysymys, miksi käytin aikaani Deadman Wonderlandiin ja Ao no Exorcistiin, kun se olisi pyörinyt samoihin aikoihin. Korjaan tämän vääryyden taatusti heti Frostbiten jälkeen.

***

Mika: Hanasaku Iroha oli lämminhenkinen slice-of-life sarja, kivat hahmot ja kiva katsoa, parantava anime ^______________^

Valtteri: Lämmin kuin Mika aamutuimaan. Realistinen olematta vammainen, koskettava olematta pöljä. Mari Okada on paras käsikirjottaja ja Hanasaku iroha on yksi hänen parhaista seteistään. Hanairo on kauniimpi kuin oikea maailma.

Hensku: Hanasaku Irohaa seurasin jatkuvasti ja se sai pidettyä mukavasti kovan tason koko ajan <:3 Kuului ehdottomasti lemppareihini tältä vuodelta ja noh, voin aika hyvin yhtyä siihen mitä Valtteri jo ehti sanomaan. Lisään vielä, että harvoin tulee vastaan niin hyvin kirjoitettuja hahmoja kuin Hanairossa!

Jos jouluna meinaa katsominen loppua, kannattaa tsekata esim. Hanasaku Iroha :3

***

Mika: Mawaru Penguindrum on mukaansatempaava mysteerisarja joka on muutamaa jaksoa lukuunottamatta ollut erittäin intensiivistä seurattavaa, 23/24 jaksoa tullut ulos ja vieläkään ei voi olla ihan varma, että mistä on kyse. Jouluaattona nähdään!

Valtteri: Ilmeesi kun ei nähdä! Pingviinirummussa kivointa on se huolellisuus ja armoton määrä taideautismia mikä sen tekemiseen on vuotanut. Se ei ehkä nappaa objektiivisella tasolla kovinkaan kovaa juuri meikään, mutta ei saakeli että se on silti hieno pätkä. Veikkaan, että tästä puhutaan vielä aikojenkin päästä, koska analysoitavaa (lue: burgeroitavaa) riittää.

Hensku: No burgeria riittää kyllä taatusti, mutta ei perhana että siinä sarjassa on tapahtunut. Kun luulee että yksi asia selviää, syntyy aina joku kymmenen uutta kysymystä ja välillä ei meinaa pysyä perässä. Mutta on se hieno. On se. Pingut <3

Mawaru Penguindrum päättyy 22.12.! ;_;

***

Hensku: Katsoin animea kiitettävän määrän tänä vuonna. Muutama sarja on kuitenkin erityismaininnan arvoinen. Alkuvuodesta sain nauttia Kimi ni Todoken kakkoskaudesta ja ihanan ihanasta Hourou Musukosta, jota innostuin viimein myös mangana lukemaan. Tykkäsin myös kovasti Usagi Dropista ja Nichijousta, sekä nyt syksyllä pyörivistä pingviinirummuista, Chihayafurusta ja Fate/Zerosta. Ja kyllä, keväällä taisi pyöriä joku Puella Magi Madoka Magicakin, ehkä voi kiistää, etteikö sekin olisi ollut sarjana aika paukku. 

Valtteri: Oliko Kimitodon kakkoskausi oikeesti tänä vuonna? Siitähän on jotain neljännesvuosisata jo aikaa. Oli kyllä pelottavan heteroseksuaalinen sarja se. Samoin kuin Hourou Musuko, joka ei sitten lopultakaan ehkä kummiskaan ollut niin kova kun olis voinut olla, vaikka tulihan sitä aikanaan hypetettyä.
Enemmän tykytyksiä lähti kyllä Usagi droppia katsellessa, vaikka puheeni pienen lapsen hankkimisesta sen pohjalta ei ole lähtenyt vielä toteutukseen. Katsotaan kymmenen vuoden päästä uudestaan.

Meduka Meguca oli kyllä aikanaan melkonen pommi kun se tuli. Kun jälkeen päin miettii, miten siihen ei osannut valmistautua? Miksi ruumiini ei ollut valmis? Koska kehosi ei koskaan ole valmis ottamaan raakaa Urobuchiä Shaftattuna vastaan. Ei koskaan. Todennäkösesti vuoden tärkein sarja, vaikkei ehkä paras olekaan. Lämpimänä muistona jäi jaksojen livestriimaus rizonin medukakanavalle. Olin sivarihommissa ja söin lihapiirakkaa, kun kymppijakso lävähti ruutuuni rumana pikselisuttuna ja irkki räjähti. Tuntu hassulta mies.

"Heheeei muistatko minut ／人◕ ‿‿ ◕人＼ ! "

***

Hensku: Silti omat ykköslempparini taitavat löytyä kesältä: Ano Hi Mita Hana no Namae o Bokutachi wa Mada Shiranai (tutummin vain AnoHana) ja Hanasaku Iroha. AnoHanaa en katsonut viikoittain, vaan rykäisin kaverin kanssa viimeistä jaksoa lukuunottamatta yhteen kyytiin (pituus sallii tämän aika hyvin). Sarja oli käsittämättömän nätti ja ahh voi se tunnelatauksen määrä - tuntui että kaikki toimi alkutunnarista lopputunnariin ja koko sen ajan sydän vain hakkasi.

Valtteri: Anohana on kyllä ihan bestest. Sekin on toisaalta, sanotaanko vaikka Megucaan ja Steinssiin verraten, sellanen sarja, joka ei näin jälkikäteen ajateltuna herätä ihmeempiä tunteita tai ajatuksia. Se oli sillon katsoessa parasta ikinä, mutta siitä ei jäänyt pitemmäksi aikaa mutusteltavaa. Ei sillä, että se olisi varsinaisesti huono asia.

Mika: AnoHana oli niitä aika harvoja animeja jotka mut rimpuilemaan tuolissa sen tunnelatauksen, en usko et moisia sarjoja on ollut oikeastaan Clannad After Storyn jälkeen. Sarjalla ei välttämättä ole uudelleenkatsomisarvoa niinkään, mutta ensimmäisen katselukerran kokemusta muistelee mielellään. Anaru <3

***

Valtteri: Lisäksi tahtoisin antaa kunniamaininnan sarjalle Mayo chiki, koska se oli oikeasti vuoden paras sarja. Terveisiä kaikille oikeille animen ystäville, jotka ymmärsivät todellisen hyvän animen päälle! Ps. Dog Days on paras.

Subaru sen tietää: Mayo Chikin seuraksi sopii kuuma glögi. Esim. tämä.

***

 
Hensku: Loppuun vielä pieni vinkki pukinkonttiin kaikille kissaperheille: Chi's Sweet Home-manga sopii taatusti niin weeaboille kuin ihan tavallisille kissaihmisillekin. Sarja on viattoman söpö, rentoa luettavaa ja suomenkielinen painos hyvälaatuinen (myös käännökseltään, ihana ärrä- ja ässävikainen Chi <3) ja värikuvat ovat nannaa. Jos et siis vielä ole kaikkia lahjoja keksinyt tai ehtinyt ostamaan, harkitse Chitä! Koska juoni ei periaatteessa ole jatkuva, ei haittaa vaikka et saisi käsiisi ensimmäistä osaa :3 Pieni varoitus kuitenkin: Chin lukeminen saattaa aiheuttaa kehräämistä, lässytystä, lattioilla kierimistä ja uskomattoman söpöysylikuormituksen. 

Valtteri: Tai sit se oot vaan sinä.

Tämmöistä siis tällä kertaa! Desucast ja joululomaseurani (kuvassa yllä) toivottavat kaikille rauhallista joulua ♥