”Joo ottaisin tästä semmosen muovipussin, takki voi jäädä vielä.”

Koko tiskillä ei ole töissä ketään muuta, huokaisten otan narikkalapun vastaan. Väentungoksessa kävelen Metsähallin ovista ulos kohti Vesijärveä ja sitä laituria, jolla kaikki kuvauttavat cosplaypukujaan. Tikkaita pitkin pitää laskeutua laiturilta alas hyisen kylmään avantoon. Syvä hengitys sisään ja sukellus pimeään veteen. Loputtomalta tuntuneen uintimatkan jälkeen edessä näkyy toinen avanto, josta ylös kömpimällä lopulta päädyn keskellä järveä rakennettuun igluun. Iglussa takit ja tavarat ovat kauniissa järjestyksessä, oikea muovipussi löytyy helposti ja matka takaisin Sibeliustalolle alkaa.

**

”Tämä matkalaukku pitäisi hakea”

Hah, tällä kertaa pienen narikan takana sentään sijaitsee teleportti, jolla pääsee varsinaiseen varastoon. Varasto kummasti kyllä näyttää aivan allekirjoittaneen äidin kotitalon parvekkeelta kaukana Savossa. Ja teleportti toimii vain yhteen suuntaan. Palotikkaita pitkin matkalaukun kuljettaminen parvekkeelta alas osoittautuu yllättävän vaikeaksi.

 **

 ”Ilona hei, päätettiin laittaa sulle lisänarikka tuohon portaisiin, siihen voi kätevästi jättää tavarat samalla kun menee myyntipöytäsaliin”

”EEIIIIIIIIII!!!”

 **

 Kuulostaako pahalta? Narikkavastaavuuden luulisi olevan helppo homma, varsinkin kun narikkavänkärit ovat olleet parasta A-luokkaa. Mutta kun Sibeliustalon oma narikkakapasiteetti on kesäconeissakin mennyt täyteen, eikä narikkaa ole käyttänyt kuin noin puolet conikävijöistä, eivät talvitakki- ja matkalaukkuvyöryt ole jättäneet allekirjoittanutta rauhaan edes öisin. Olen varmasti stressannut teidän kävijöiden pakkaamisesta ja pukeutumisesta enemmän kuin te itse, sen verran usein olen herännyt kesken narikkapainajaista!

 Painajaiset ovat kuitenkin kummasti rauhoittuneet marraskuisen Sibeliustalo -visiitin jälkeen. Frostbitessa nimittäin tuplataan narikoiden määrä! Toinen narikka sijoitetaan Metsähallin syvennykseen, jossa aikaisempina vuosina on sijainnut Susilava. Toisesta narikasta tavaroiden ja vaatteiden noutaminen sujuu vähintään yhtä kitkattomasti kuin entisellä paikallaan olevasta perusnarikastakin. Molemmat narikat ottavat vastaan sekä vaatteita että tavaroita, erillistä isotavaranarikkaan ei ole.

Kakkosnarikan mittailua ja mallailua marraskuussa.

Narikkavastaavan nöyrä joululahjatoive on, että narikkapaikkoja olisi conissa tarjolla juuri sopivasti.  Talvisen conin kohdalla sen arvioiminen, kuinka moni teistä käyttää narikkaa, on tosiaan vielä melkoista arvailua. Jokainen kävijä voi antaa minulle joululahjaksi Tiivistämisen hienon lahjan, eli esimerkiksi jättää takkinsa kaverin kanssa samaan naulaan. Tavaroita haettaessa narikkavänkäreiden hommaa helpottaa myös kummasti, jos jonotat edes suunnilleen siinä kohdassa, missä tavarasi ovat. Frostbitessa pitäisi muistaa ainakin, kumpaanko narikkaan olet tavarasi jättänyt!

 Tätä kirjoittaessa tammikuun lämpötiloista ei voi sanoa mitään varmaa, mutta talvitakilla, pipolla (tai peruukilla) ja hanskoilla varustautumista Frostbiteen tullessa suosittelen lämpimästi kaikille. Vaikka coni-into pitäisikin lämpimänä vielä matkalla Sibeliustalolle pelkässä bikinicosplayssa, yllättää vilu varmasti viimeistään illalla. Ihanat narikkavänkärit huolehtivat siitä, että ulkovaatteet ja muut tavarat pysyvät tallessa ja järjestyksessä conipäivän ajan. Parhaat bileet on jälleen luvassa narikassa!

ps. Jos Frostbiten ranneke vielä puuttuu, nettitilaaminen ei houkuta ja satut olemaan tulevana lauantaina Kuopion Chibiconissa, tule morjestamaan Desupöydälle!