Kirjoitin tänne järjestäjäblogiin viimeksi Desuconin AMV-kisan julkistuksen yhteydessä. Nyt kun tartun taas näppäimistöön, kirjoitan jälleen kisasta ja sen lopputunnelmista.

Minulla oli AMV-kilpailun lisäksi ”isompikin” vastuualue conissa: tilat, niiden kasaus ja tapahtumanaikainen ylläpito. Sen vuoksi otin alunperin hiukan vastahakoisesti vastaani AMV-kilpailun vetovastuun. Mutta kun siihen olin tarttunut, en pahemmin enää jarrutellut. Ennen conia käyttämästäni työajasta vähintään 70% meni AMV-puolen järjestelyihin. Tulin käyttäneeksi aikaa juuri siihen, mikä minua eniten kiinnosti.

Pääosa suuresta työmäärästä muodostui siitä, että halusin tarjota kaikille osallistujille jonkinlaista palautetta heidän videoistaan. Aiemmin sitä ei ole Desuconin kisassa annettu, ei kisaajien saati järjestäjän toimesta. Palaute tästä minulle päin on ollut lähes poikkeuksetta kiittelevää eli uurastus ei mennyt hukkaan!

Ilman palautetta ja dialogia on varsinkin aloittelevan editoijan todella vaikea kehittyä tekemisessään. Mielestäni on toivottavaa ettei jokaisen tarvitse oppia kaikkia samoja asioita kantapään kautta. Tämä on kuitenkin ollut Suomessa käytännössä tilanne siitä lähtien, kun Arctic Tribe lopetti toimintansa eikä AMV.fi ole oikein koskaan vauhtiin päässytkään. Tähän toivoisin näkeväni tulevaisuudessa muutosta. Asiat eivät vain yleensä tuppaa muuttumaan toivomalla vaan tekemällä.

Finaalinäytöksen esittelyvideot syntyivät tästä kuvakaappauksesta. Tunnistiko joku?

Eniten kritiikkiä finaalinäytös on saanut liian voimakkaasta äänitasosta, syvimmät anteeksipyyntöni tästä. Nyt AV-tiimi vastasi äänitasojen miksauksesta pitkälti sokkona ja lennosta. Saatoitte huomata, että tiedostoissa oli massiivisista äänitasojen vaihtelua keskenään ja paikoin jopa videoiden sisällä. Ei siis todellakaan mikään helppo rasti. Ensi kerralla pidän huolen, että AV-tiimi saa muistion kaikkien videoiden äänitasoista, niin saadaan volyymiltään yhtenäinen näytös aikaiseksi. Toisaalta mietin myös, pitäisikö näytös musiikin vahvan läsnäolon vuoksi mieltää konsertiksi ja jakaa ihmisille korvatulppia. Sopiva volyymitaso kun on pitkälti jokaisen omasta korvasta kiinni (ja sijoittumisesta salissa).

Toinen pyyhkeitä saanut asia oli näytöksen pituus. Nyt itse videosisältöä oli n. 65 minuuttia, kun jätetään laskuista välivideot. Parikymmentä täysin uutta videota on melkoisen paljon ärsykkeitä ja katsojan turtumiselta ei voi välttyä. Supistaminen voisi tosiaan olla paikallaan, vaikka se tekeekin esikarsinnasta entistäkin haastavampaa ja raaempaa.

Muutoin palaute on ollut pitkälti kiittelevää, vaikka tässä oltiinkin järjestäjänä ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Tältä pohjalta on hyvä lähteä kehittämään kisaa eteenpäin. Toiveenani on, että sitä myötä saataisiin puhallettua ylipäätään eloa Suomen nykyisin kovin hiljaiseen AMV-skeneen. Nykyisellään kun kisat ovat lähes ainoa tapahtuma, jossa editoijat ja katsojat kohtaavat. Omalta osaltani pyrin saamaan suomalaisen yleisön kohtaamaan ulkomaiset tekijät, kun aloitin keväällä AMV-jukeboksin, suomenkielisen AMV-blogin ylläpitämisen. Blogin näkökulma on katsojakeskeinen, koska itsekin olen katsoja/fani. 

Kun mietin miltä cosplay-kisat näyttivät vielä puoli vuosikymmentä sitten ja mihin tähän päivään päästyä on tultu, alkaa mielessä suorastaan syyhytä, kun vertaan sitä AMV-skeneen. Kaikki avaimet on olemassa, meidän täytyy vain itse vaivautua niitä käyttämään. 

Ai niin. Alkuperäisessä tulosuutisessa ei ollut parhaan hyvänmielen videon tittelin voittajaa, kun en Seyran videota tuolloin mistään löytänyt. Nyt sekin kuitenkin löytyy. Sawnah on vielä kerännyt Youtube-soittolistaan kaikki muutkin löytämänsä finalistivideot.