Cosplayhistoriaa ECC:ssä ja kohti tulevia kisoja!

Kirjoittanut
Edeae

EuroCosplay

Lokakuun lopussa järjestettiin Lontoossa jälleen MCM Expo London Comic Con (nimihirviö tuntuu paisuvan vuosi vuodelta!) ja jo neljättä kertaa Suomen edustaja osallistui Eurocosplayn finaaliin. Kesäkuun Desuconissa Maija "hiroin" Melanen mykisti tuomariston yksityiskohtaisen taidokkaalla Amira-puvullaan ja yhtä lumoutuneita olivat myös Lontoon finaalin tuomarit.

Maija teki suomalaista cosplayhistoriaa olemalla ensimmäinen kansainvälisessä cosplaykilpailussa kunniamaininnan saanut suomalainen!

Tällä kertaa Eurocosplayn tuomareista jokainen valitsi kilpailijoista oman suosikkinsa kolmen parhaan sijoituksen lisäksi. God Save the Queen Fashionin Cathy valitsi Maijan ja ylisti hänen pukunsa upeaa ompelu- ja kirjontajälkeä.

Maijan upea puku

Maijan upea puku: Amira Halgal, Otoyomegatari. Kuvaaja: Pouncy of DJC Photography

Tällä kertaa reissussa ei ollut mukana Desuconin edustajaa vaan kotikatsomo jännitti kilpailua live-streamin välityksellä. Haastattelin edellisvuosien tapaan Maijaa edustusreissun kokemuksista:

Aloitetaan sillä klassisella, palasit Lontoon kisoista kunniamaininnan kanssa, miltä nyt tuntuu?

Uskomattomalta! En tosiaan odottanut minkäänlaista sijoitusta nähtyäni ne upeat puvut, joita kilpailijat olivat finaaliin valinneet ja valmistaneet. Vaikka kunniamaininta tulikin yllätyksenä, olen siitä todella ylpeä ja onnellinen! Tämä oli tosiaan ensimmäinen kerta ECC:n historiassa, kun tuomarit valitsivat palkintosijojen lisäksi omat suosikkinsa. Oli upeaa saada kunniamaininta juuri niillä perusteluilla, joihin kiinnitän pukuja tehdessäni erityisesti huomiota. Tietysti mieltä lämmittää se, että huomionosoitus tuli Cathylta, joka työskentelee ammatikseen pukujen parissa.

Tuliko Suomen karsinnan voittaminen yllätyksenä ja miltä voitto tuntui?

Tiesin, että olin tehnyt puvun huolellisesti ja laadusta tinkimättä. Ajattelin, ettei sijoittuminen olisi aivan mahdoton saavutus, vaikka muutamat yksityiskohdat olivatkin jääneet keskeneräisiksi. Eniten minua huolestutti esitys kaikkien niiden lavaproppien kanssa ja se, että miten paljon kädet tulisivat tärisemään! Pelkäsin, etten saa yleisön edessä housujakaan jalkaan! Jännitystä ei mitenkään lieventänyt myös sekään seikka, että olisin ensimmäistä kertaa lavalla yksin ilman aisaparin tukea.

Esityksen jälkeen olin huojentunut. Kaikki oli mennyt pienestä haparoinnista huolimatta nappiin! Olin toiseksi viimeinen esiintyjä, joten palkintojenjakoa ei tarvinnut kauan jännittää. Takahuoneessa puristin siskon kättä aina vain kovempaa ja kovempaa, kun sijoja kivuttiin ylöspäin. Taisin pökertyä hetkellisesti kun oma nimeni sanottiin ja ellen väärin muista minut taidettiin jopa tuupata lavalle. Olin todella onnellinen voitosta ja ylpeä siitä että pääsin edustamaan suomalaisia pukuharrastajia kansainvälisiin kilpailuihin!

Miten valmistauduit ECC-finaalia varten?

Taisin jo Desuconissa muutamille kysyjille vastata, että aion lähteä edustamaan mestaruuskisoihin samalla puvulla. Minulla oli mielessä jo muutamia ideoita miten viilata yksityiskohtia ja keskusteltuani tuomariston kanssa karsintojen jälkeen sain vielä muutamia hyviä parannusehdotuksia. Lähdin toteuttamaan muutoksia loppukesästä ja viimeisimmät fiksaukset tein ComicConia edeltävällä viikolla.

Muutamat puvun kappaleet, kuten korut ja kengät tein kokonaan uudelleen. Lisäksi kiinnitin huomiota piiloon jääviin huolitteluihin. Homma vaikutti hieman kahelilta siinä vaiheessa, kun kiinnitin käsin yhdeksättä metriä itse silitettyä vinonauhaa hameen nurjalle puolelle peittämään punaisten koristetikkien pistoja. Mutta sekin kannatti, sillä kuten aiemmat edustajat ovat maininneet, tuomarit katsovat myös pukujen sisäpuolelle.

Esityskin piti suunnitella uudelleen, sillä loppukilpailuissa suuren osallistujamäärän takia aikaraja on vain kaksi minuuttia. Pelkäsin, että lavaosuus tulisi olemaan pelkkää vaatteiden päälle pukemista, kun olisin halunnut sisällyttää siihen myös viitteitä Amiran persoonallisuudesta. Loppujen lopuksi astuin lavalle alusvaatteiden sijaan puolipukeissa, jotta saisin rakennettua Amiraa henkilöhahmona paremmin.

Pidittekö muiden kisaajien kanssa yhteyttä ennen finaalia? Miltä muut kilpailijat vaikuttivat ennen kisaa?

Finalisteilla oli tänäkin vuonna oma ryhmä Facebookissa ja monet jakoivat pukusuunnitelmansa finaalia ajatellen ja pidempään Lontoossa oleskelevat suunnittelivat turistikierroksia. Olen luonteeltani tarkkailija ja melko ujokin, joten en tutustunut kovinkaan paljon muihin kilpailijoihin etukäteen. Mutta tietenkin stalkkailin heidän pukuhistoriaansa! Joukossa oli hyvin ammattimaisesti pukujaan valmistavia harrastajia, mutta myös täysin ensikertalaisia niin kisaamisen kuin ihan cosplayaamisen saralla!

Millaiseksi kuvailisit tämän vuoden kisan tasoa?

Virkistävän moniulotteinen. Pukuja oli monipuolisesti erityylisistä lähteistä perinteisestä Trinity Bloodista kauhupeleihin ja klassikkoanimaatioihin. Materiaaleja oli käytetty monipuolisesti ja yllätyksellisesti, eikä työn määrästä ollut tingitty! Jotkut puvuista oli kyllä aivan uskomattomia! Hämmentävin hetki taisi olla kun viisimetristä käärmeen takapäätä alettiin vetää ulos pahvilaatikosta.

Jotain ehkä kertoo kisan tasosta se, että minulla ei ainakaan henkilökohtaisesti ollut minkäänlaista aavistusta ketkä itse rankkaisin top kolmoseen. Tietysti kaikkia pukuja en edes tarkastellut niin läheltä, että osaisin sanoa mitään teknisestä toteutuksesta ja taisin nähdä vain kolme esitystä kisan loppupuolelta.

Millainen kuva muiden maiden cosplayaajista ja cosplaysta jäi finaaliviikonlopun jälkeen?

Voisin väittää, että kaikki joiden kanssa vaihdoin enemmän kuin pari sanaa olivat todella mukavia ja ystävällisiä! Itse olin edustajiston ikähaarukan yläpäässä, joten tunsin itseni välillä isosiskohahmoksi nuoremmille kilpailijoille. Minulta käytiin useampaan kertaan kysymässä, että mitä tuomarit kysyivät, mitä heille kannattaisi kertoa ja että onko se aivan kauheaa.

Meille syntyi aika mukava klikki keskieurooppalaisten kanssa ja heidän kanssaan tuli istuttua iltaa finaalin jälkeen. Jaoimme tulevia puku- ja kisasuunnitelmiamme ja keskustelimme myös maidemme cosplaykulttuurista ja – tavoista. Illan aikana selvisi, että kansainvälisiin kisoihin jää koukkuun! Pöytäseurueessamme oli harrastajia, jotka aikovat osallistua ECG- karsintoihin ja olipa mukana myös WCS- edustajistoa!

Millaiset ennakko-odotukset sinulla oli tapahtuman suhteen?

Oli todella mielenkiintoista lähteä katsastamaan minkälainen kilpailukulttuuri ulkomailla on. Olin tietysti lukenut aiempien edustajien kokemuksista, joten minulla oli kohtalaisen selkeä mielikuva siitä, mitä ECC pitäisi sisällään. En oikeastaan ehtinyt muodostaa suurempia odotuksia, muuta kuin että mittakaava Suomen tapahtumiin verraten olisi ihan toista luokkaa.

Antoivatko järjestäjät tarpeeksi informaatiota ennen tapahtumaa? (lavan koko, aikataulut, matkajärjestelyt?)

Facebook tuntui jälleen olevan suuressa arvossa kommunikoinnin suhteen ja ikävä kyllä siellä myös jaettiin paljon sellaista tietoa, joka olisi ollut helpompi kaivella sähköposteista kuin selata sadoista erillisistä päivityksistä. Informaatio tuntui kulkevan ihan kohtalaisen hyvin ennen kilpailua.

Tuomarointijärjestys taisi varmistua melko myöhäisessä vaiheessa ja joissakin yksityiskohdissa tuli yllätyksiä vastaan paikan päällä, kuten että lavaharjoituksia ei pystytty järjestämään ja että lavan mitat olivatkin aivan toiset kuin mitä etukäteen oli tiedotettu. Monille tämä tiesi ongelmia ihan jo sen suhteen, että tarkasti mietittyä valotilanteita ei päästy käymään läpi lavalla. Itse olin viisastunut yhdestä lavakatastrofista valojen suhteen, että olin suunnitellut esityksen niin, ettei tekniikan pettäminen vaikuttaisi kokonaisuuteen.

Omalla kohdallani rahajärjestelyt sujuivat melko huolettomasti ja sain varattua lennot sekä ylimääräisen päivän majoituksen, vaikka siihen pyysinkin apua pääorganisaattorilta, Grannylta, joka muuten ihan näin sivuhuomautuksena on aivan mielettömän upea ihminen. Hän oli myös uskomattoman huolehtivainen, kun soitimme hänelle kuuden aikaan aamulla London Bridgen asemalta myrskyvaroituksen pyöriessä maanalaisen seinällä olevassa TV-ruudussa, että eipä taideta päästä tänään kotiin. Koko maanpäällinen raideliikenne on suljettu ja ulkona liikkumistakin suositeltiin vältettävän. Loppu hyvin, kaikki hyvin! Kiitos Grannyn avustuksen, hieman ylinopeutta ajavan taksikuskin ja Gatwickin asemalle matkustaneen ranskalaisperheen, joka jakoi kanssamme matkakustannukset selvisimme Suomeen alkuperäisen aikataulun mukaan!

Mitä muuttaisit/et muuttaisi kilpailussa? (sen kulku, osallistujat, järjestäjät yms) Arvostele tapahtuma välillä 1-10.

Monet kilpailijat varmasti olisivat tarvinneet lavaharjoitukset, sillä nyt useammalla edustajalla kävi odottamattomia yllätyksiä lavaproppien ja valojen suhteen, jotka olisi harjoituksilla voinut välttää. Itse olin aika oma-aloitteinen ja kyselin sähköpostitse sellaisia lavaproppeja, joita ehdottomasti tarvitsisin lavalla ja osan taas improvisoin perjantai-iltana siskoni avustuksella. Teimme esimerkiksi rahin päällystämällä pahvilaatikoita kankailla, joita olin ottanut mukaan ihan varmuuden vuoksi.

Muutenkin tehtävien selkeä jakaminen varmasti hyödyttäisi jatkossa niin järjestäjiä kuin kilpailijoita. Minusta ainakin henkilökohtaisesti tuntui siltä, että kukaan ei ollut täysin selvillä siitä, minkälaisia lavaproppeja kukin kilpailija oli tuomassa ja mitä heille pitäisi mahdollisesti hankkia, vaikka niitä tiedusteltiin sähköpostissa referenssikuvien ja ääninauhojen ohella.

Perjantaita ja vielä lauantaitakin varjosti EuroCosplay tiimistä riippumaton hullutus kulkulupiin liittyen. Niitä siis ei ollut printattu lainkaan kun ensimmäiset edustajat saapuivat. Eikä niitä ollut kaikille tarvitseville edes kilpailun päätyttyä mikä hankaloitti ja stressasi aivan kaikkia asianosaisia. Tämän uskon jatkossa korjaantuvan, kun ECC-tiimi ottaa itse vastuu lupien toimittamisesta, mikäli mahdollista.

Konsepti oli toimiva ja perinteistä kaavaa noudattava pukukilpailu. Tuomarointi, valokuvaus ja haastattelu- kierros oli hyvin organisoitu ja kiireen tuntua ei niissä ollut. Omat ongelmansa oli sitten esitysosuuden kanssa, mikä varjosti monien lavakokemusta. Olkoon arvosanani kilpailulle 7. Järjestäjille ja avustajille kuuluu erityiskiitos, sillä aina kun suunsa avasi ja jotain kysyi, niin vastauksen sai tai sitten asia selvitettiin mitä pikimmiten. Minultahan siis puuttui tyynyt, joita olin pyytänyt monta viikkoa aikaisemmin, mutta nekin backstage-tiimi hankki puutteesta mainittuani kahden tunnin sisällä.

Millainen olosi oli kilpailun jälkeen? Tekisitkö jotain toisin?

Esityksen jälkeen oli aavistuksen pettynyt, kun lavaosuus ei ollut mennyt aivan putkeen. Jos jotain tekisin toisin, niin treenaisin esitystä ehdottomasti enemmän! Mitään muuta tuskin muuttaisin, jos maanantain matkustuskatastrofia ei lasketa… mutta kuka nyt osaa ennakoida myrskystä johtuvaa poikkeustilaa!

Erityisen tyytyväinen olin siihen, että olin osannut valita ja tehdä sellaisen puvun, joka oli helppo pukea ja joka ei rajoittanut liikkumista. Olin itse asiassa juuri edeltävästä syystä ensimmäinen tuomaroitava. Vaikka ensimmäisenä meneminen jännitti, niin se oli ehkä parasta mitä saattoi tapahtua! Kuvien ja haastattelujen jälkeen heitin aluspukuisilleni ja hengailin pukuhuoneen nurkassa seuraten sivusta, kun muut pukivat kerros kerrokselta upeita kostyymejaan. Kyllä se hiljaiseksi välillä veti. Siinä vaiheessa kun itse on hoitanut kaikki muodollisuudet pois alta, syönyt aamiaisen ja lounaan, pukenut ja riisunut oman puvun pariin otteeseen niin yksi edustaja on ollut viisi tuntia kokovartalomaalaus-istunnossa ja taas toisaalla kaksi raavasta miestä vääntävät päät punaisena metallihaarniskaa toisen edustajan päälle.

Mitä neuvoja tai ohjeita tahtoisit antaa tulevia vuosia, karsintoja ja finaalia varten niille, jotka nyt harkitsevat osallistuisivatko seuraaviin karsintoihin?

Jos haluaa kehittää itseään ja on valmis tekemään töitä tämän harrastuksen eteen, niin kannattaa lähteä kokeilemaan kansainvälisiä kilpailuja! Itse tunnen, että oma ajatusmaailmani cosplayn suhteen vahvistui tämän kuluneen vuoden aikana ja tiedän tarkalleen mitä tältä harrastukselta haluan. ECC on myös mainio paikka linkittyä eurooppalaisten harrastajien kanssa.

Ennen kilpailuun lähtemistä kannattaa miettiä mitkä ovat omia vahvuuksia ja heikkouksia ja valita puku sen mukaan. Ei kannata lähteä tekemään jättimäistä Worbla- haarniskaa LED-valoilla, jos oma taitotaso ei riitä sellaisen toteuttamiseen. Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan; ei kannata haukata liian isoa palaa. ECC:ssä arvostelukriteerit keskittyvät kädenjälkeen ja tekniseen toteutukseen, joten on parempi tehdä hillitympää hyvin kuin hulppeaa huonosti.

Yksi erityisen huomionarvoinen seikka on ottaa avustajaksi Lontooseen sellainen ihminen, joka jaksaa tukea ja auttaa sinua, vaikka joutuu välillä katsomaankin murjottavaa naamaasi! Kisastressi on kisastressi. Siitä ei pääse mihinkään. Lisäksi reissuun kannattaa yrittää asennoitua rennosti ja pyrkiä vain olemaan oma itsensä. Se kantaa yllättävän pitkälle!

Vielä kerran hurjasti onnea Maija! ☆*・゜゚・*\(^O^)/*・゜゚・*☆ Maijan cosplayblogia pääset lukemaan täällä.

Sitten katse kohti tulevaa!

Eurocosplayn seuraavaan karsinaan on vielä aikaa, mutta seuraava mahdollisuus päästä Suomen edustajaksi ulkomaille häämöttää jo kulman takana!

Frostbitessa on tarjolla vielä yksi haluttu paikka heinäkuiseen Nordic Cosplay Championship -kilpailuun Ruotsiin!

NCC-karsinta järjestetään lauantaina 15.2. ja ilmoittautuminen kilpailuun aukeaa ensi sunnuntaina 17.11. Jos Maijan kertomus herätti halut päästä edustustehtäviin ulkomaille, on tässä tilaisuutesi! Tutustuthan karsinnan sääntöihin ennen ilmoittautumista (huomioithan esimerkiksi että kisaajien tulee olla täysi-ikäisiä ja hahmojen aasialaista alkuperää).

Samaan aikaan aukeaa ilmoittautuminen myös toiseen Frostbiten cosplaykisaan eli sunnuntaina järjestettävään esityskilpailuun!

Kesällä Sibeliustalon pääsalin lava täyttyi niin yksilö- kuin ryhmäesityksistä ja nyt olisi tarkoitus nostaa esitysten tasoa entisestään! Oli mielessäsi sitten yksilöesitys tai koko lavan täyttävä spektaakkeli suuren ryhmän kanssa, ole ruudun ääressä ensi sunnuntaina kun ilmoittautuminen aukeaa. Luethan ennen ilmoittautumista säännöt täältä.

Vaikka ohjelmajulkistukset eivät varsinaisesti toimenkuvaani kuulu, teitä tähän asti tekstin lukeneita kiinnostanee myös kisojen ulkopuolinen cosplayohjelma Frostbitessa! Tässä kahden ohjelman verran kurkkausta tulevaan:


From NCC to ECC to WCS - international cosplay competitions and why they're nothing like those at home
Samie Corell, Josefine Hansen, Maiju Härkönen and Elina Rimpiläinen
The range of international cosplay championships is constantly growing, and the rules and judging criteria vary. The panelists, including WCS 2012 Teams from Finland and Denmark, discuss how these different competitions value different things and why you shouldn't approach all of them the same way.

NCC tiimin jorinat:
Pohjoismaiden välinen cosplaykisa sikseen - oletko kenties kiinnostunut tietämään, miten Linköpingissä conittaminen kisaajista tuntui? Paneelissa näytetään videoita ja ruoditaan Suomen NCC tiimin kokemuksia Närcon-sokkelossa. Jos kiinnostuit, tule kysymään ja kuuntelemaan laajemmin Närconista ja NCC:stä!


Sellaisia cosplaykuulumisia tässä vaiheessa! Muistakaa kisailmoittautumiset sunnuntaina, kaikissa kisoja tai cosplayta maan ja taivaan välillä koskevissa kysymyksissä auttelen  vanhassa tutussa sähköpostiosoitteessa cosplay@desucon.fi.

Edit 14.11.2013: International cosplay competitions -ohjelman järjestäjälista korjattu.

Lähetä kommentti

Kirjoita tähän kenttään sana koulutyttöpuku. Tällä vältämme ilkeitä kommenttibotteja.
Et ole kirjautunut sisään DesuProfiiliin, joten kommenttisi lähetetään anonyyminä. Kirjaudu sisään!