Tammikuisen Desucon Frostbiten jälkeen Suomen European Cosplay Gathering -tiimin virallinen kisamatka alkoi kukonlaulun aikaan heinäkuun ensimmäisenä keskiviikkona. Rahtasimme nuutuneet ruhomme ja lukuisat matkatavaramme lentokentälle, missä treffasimme megapätevät assarimme Essin ja Miron, tankkasimme itsemme täyteen kahvia ja nousimme koneeseen.

Pariisissa kävi ilmi, että lentomme saapumisaika oli merkitty ECG:n vänkäreiden infoissa huomattavasti todellista myöhemmäksi, mutta onneksi Portugalin tiimi sattui saapumaan kentälle samaan aikaan, ja onnistuimme pääsemään hotellille heidän ja heitä noutamaan tulleen EPIC-vänkärin matkassa. Portugalin tiimi ja Suomen soolo assistentteineen eksyivät myös yhdessä etsimään kauppaa hotellin lähialueelta ja tämän noin kolme tuntia kestäneen seikkailun aikana ehdittiin käydä läpi oman maan pukujen teot, kisat ja maantieteelliset erot materiaalien hankkimisen suhteen. (Portugalista ei saa Got2Be:tä. Järkytyksemme oli suuri.)

Saapumispäivän ainoa virallinen ohjelma olivat illan tervetulobileet ja niitä edeltänyt lyhyt infotilaisuus, jossa käytiin läpi seuraavien päivien ohjelmaa. Infossa meille myös selvisi, että pukutuomarointiin oli varattu huikaisevat viisi (5) minuuttia per ryhmä (kuusi, jos ryhmässä oli kolme henkeä) ja yksilökisaajien pitäisi selvitä kahdessa minuutissa. Tulevien edustajien kannattaa siis pitää tämä mielessä ja valmistautua kertomaan puvuistaan hyvin lyhyesti ja napakasti.

Tervetulobileet olivat pelikahvilassa jossakin Pariisin laitamilla, ja liikenneruuhkan takia matkat sinne ja takaisin kestivät pidempään kuin itse bileet. Pelikahvilassa oli kyllä kiitettävästi pelejä, mutta suurinta iloa taisi silti aiheuttaa kahvilassa ollut Osamu Tezukan mangojen kokoelma. (Kasvissyöjälle jäi bileistä nälkä, sillä kulinaristisessa Ranskassa kalakin on kasvis. T. Elina)

Kun bileistä vihdoin päästiin takaisin hotellille, uni tuli hyvin pian, ja seuraavan päivän aikataulun “free time” oli paras asia koskaan. Osa joukkueista kävi jo tutustumassa Japan Expoon, mutta me suomalaiset päätimme käyttää kaiken ylimääräisen aikamme finaaliin valmistautumiseen ja torstai kuluikin lopulta pukuja fiksaillen.

Perjantaina alkoi virallinen ohjelma Expossa, ja pääsimme heti kättelyssä tutustumaan ranskalaiseen tapaan käsitellä aikatauluja. Aikataulu siis on, mutta se ei pidä paikkaansa tai ainakin siitä on viisitoista erilaista tulkintaa riippuen siitä, keneltä kysyy. Varmaa on vain se, että mikäli jokin ohjelma alkaa tiettyyn kellonaikaan, pitää cosplayaajien olla valmiina odottamassa vähintään puolta tuntia ennen, vaikkei sen puolen tunnin aikana mitään tapahtuisikaan.

Perjantain ohjelmassa oli ensimmäisenä esiintymisjärjestyksen arvonta, jossa yksi henkilö jokaisesta maasta nosti esiintymisnumerot sekä yksilöille että soololle. Emilia toimi lapunnostajanamme ja päätyi esiintymään kisan loppupuolella kymmenentenä yksilönä, ja Elina ja Maiju kisasivat neljäntenä joukkueena.

Järjestysarvonnan jälkeen meidät paimennettiin taas odottelemaan, joskin tällä kertaa pimeään bäkkäritilaan, missä odotimme virallista esittäytymistämme Japan Expon yleisölle. ECG-kisaajat kävivät catwalkilla maittain ennen perjantaisia cosplay-kisoja, eli käytännössä marssimme lavan kertaalleen päästä päähän ja yritimme näyttää siltä, ettemme olisi univajeisia ja kauhuissamme. Olihan se aika hienoa.

© Japan Kyutsu

Catwalk-esittäytymisen hyvä puoli oli se, että saimme jo ennen treenejä vähän tuntumaa lavaan, joka on suomalaisnäkövinkkelistä poikkeuksellisen muotoinen. Isosta lavasta, sen keskeltä alkavasta catwalkista ja catwalkin päässä olevasta pienemmästä lavasta  koostuva kokonaisuus vaatii sen, että esitykset on suunniteltava hyvin tarkkaan ja niin, että ne ns. kulkevat eteenpäin. Catwalkin ja pikkulavan ympärillä oli ainakin tänä vuonna myös yleisöä, mikä sekin oli tarpeen ottaa huomioon esityksiä suunnitellessa, paitsi esityksen etenemisen, myös esimerkiksi lavasteiden sijoittumisen suhteen.

Esittäytymisen jälkeen olikin aika valmistautua illan treeneihin, joten vaihdoimme presentaatiopuvut siviileihin, ja ryhdyimme kasaamaan lavasteita. Ennen treenejä lavajesset kyselivät vielä viimeiset varmistukset lavasteiden paikoista, ja itse treeni oli lähinnä supernopea läpimeno, jonka aikana tuli tehtyä kaikki mahdolliset virheet, jottei enää finaalissa olisi tarpeen kämmiä. Kun kaikki kisaajat olivat käyneet lavalla, pääsimme vihdoinkin lähtemään takaisin hotellille ja jännäämään seuraavan aamun kello neljän herätystä.

Lyhyen yön jälkeen koitti finaalipäivä, ja aamiaista syötiin ennen auringonnousua hiljaisissa tunnelmissa. Sen jälkeen itse kukin painui maalailemaan naamaansa ja kasailemaan kisapukujaan siihen saakka, kun bussi Expoon lähti kahdeksan pintaan. Puvut ja meikit viimeisteltiin sitten tapahtumapaikalla.

Tuomarointi tapahtui ulkona, helteessä, joskin sentään vähän varjoisammassa nurkkauksessa. Ja koska tuomarointiin oli varattu kullekin niin lyhyt aika, koko homma tuntui olevan ohi hetkessä. Viisi tuomaria pyörivät ympärillä, esittivät kysymyksiä, ja Volpin otti kuumottavasti valokuvia.

Tuomaroinnin jälkeen otettiin vielä viralliset valokuvat ja vastailtiin yllättäviin kysymyksiin yllättävissä videohaastatteluissa, ja sitten pitikin taas mennä pimeällä bäkkärille odottamaan viimeistä tuomiota. Tai ainakin sitä edeltävää lavavisiittiä.

Jännitys kohosi ja stressitasot heittelehtivät kuin vuoristoradassa konsanaan, mutta lopulta oma esiintymisvuoro tuli. Ja sitten se olikin jo ohi. Omaa esitystä taisi kaikilla seurata jokin epämääräinen helpotuksen ja itsekritiikin änkyrä-ähky, mutta tieto siitä, että pahin stressi oli ohi, illalla edessä olisi European Snack Gathering, eli ihan snäkkibileet vaan, puistossa, ja sen jälkeen saisi nukkua, tuntui aivan pohjattoman hyvältä. Backstagen screeniltä pystyi myös seuraamaan muiden kisaajien esityksiä oman esityksen jälkeen, mikä olikin sopivaa ajanvietettä kisan päättymistä odotellessa.

© Douglas Linge

© CoolADN

Palkintojenjakotilaisuuteen tuntui olevan ikuisuus, ja sitä odotellessa tuli rupateltua taas muiden kisaajien kanssa. Kansainvälisissä kisoissa kaikkein hienointa on aina se, kun pääsee tutustumaan cosplay-harrastajiin ympäri maailmaa ja vaihtamaan ajatuksia siitä, miten monella eri tavalla lajia voi harrastaa. ECG:ssä ihmiset tuntuivat vilpittömästi olevan toistensa tukena ja kaikki tsemppasivat kaikkia tasapuolisesti, mikä on aina miljoona kertaa miellyttävämpää kuin ryppyotsainen kyräily ja tarpeettoman vihamieliset kilpailuasetelmat.

©Miro

Sitten jaettiinkin palkintoja.

Ja oho hups.

©AG

Suomelle napsahti toinen sija ryhmäsarjasta, mikä tuli niin puskasta ja aivan totaalisena yllätyksenä, ettei se ihan ole vieläkään uponnut tajuntaan. ECG on kilpailu, jota olemme aina pitäneet äärettömän kova tasoisena, ja tämäkään vuosi ei ollut poikkeus; taso oli korkealla, eikä tuomaristoa käynyt kateeksi. Ja juuri siksi se, että tuomaristo rankkasi Suomen hopealle, tuntuu paitsi absurdilta, myös aivan kohtuuttoman suurelta kunnialta. Sanat eivät riitä ja muita kliseitä!

Kun kisapäivä saatiin pakettiin, oli aika palata hotellille ja vaeltaa läheiseen puistoon syömään ja juomaan eurooppalaisia ihmeruokia (ja -juomia). Nälkäisimmät kisaajista ja avustajista suuntasivat alkuillasta hakemaan pizzaa läheisestä pizzeriasta suomalaisten johdolla ja tutustuivat hieman paremmin pienellä porukalla katukiveyksellä syödessään.

©miro

Ilta sujui mahtavien kisaajien, assareiden, tuomareiden ja ECG-henkilökunnan kanssa hengaillessa, ja suomalainen alkoholitarjonta ja salmiakkipitoiset einekset aiheuttivat jälleen ilahduttavan paljon järkyttyneitä ilmeitä (ja tekivät lopulta yllättävän hyvin kauppansa, koska eurooppalaiset ymmärtävät salmiakin päälle vähän muuta maailmaa paremmin).

Puistohengailun jälkeen oli hyvä mennä nukkumaan.

Sunnuntaina oli vielä sijoittuneiden kisaajien Meet & Greet, johon “ECG-fanit” olivat saaneet ostaa erillisiä lippuja, ja jonka aikataulutuksen kanssa oli jälleen kerran samalaisia “olkaa valmiina NYT, jotta pääsette seisomaan tyhjänpanttina käytävään puoleksi tunniksi” -ongelmia kuin koko viikonlopun aikana kaiken kanssa, joten enää se ei edes jaksanut yllättää. Tilaisuus oli aavistuksen kiusallinen ja hyvin ranskankielinen, mutta toivottavasti ECG-fanit saivat vastinetta rahoilleen!

Päivän aikana oli myös mahdollista käydä photoshootaamassa useiden eri kuvaajien kanssa, ja Emilia kiersikin usean kameran edessä. Maiju ja Elina sen sijaan buukkasivat viimeisen mahdollisen shoottiajan ja käyttivät sitä edeltävän tunnit meikkien viimeistelemiseen. Photoshootit oli järjestetty kotimaasta poiketen useamman pienen studion avulla. Kuvaajat muuttivat valaisuaan tarpeen vaatiessa, mutta pääosin kuvaustilanne oli sama kaikille kuvattaville.

© Shashin Kalhi Photography

 
©DLG / http://elvenmaiden.org

Emilia vietti sunnuntain vapaa-aikansa edellisenä iltana tutustuneen pizza party -porukan kanssa istumalla jälleen kadulla ringissä. Puheenaiheiden alkaessa loppua ihmiset kaipailivat tekemistä, joten suosittelemme ensi vuonna lähteviä ottamaan mukaansa pelejä tai edes pelikortit! Cosplayaajat ovat onneksi neuvokasta porukkaa, joten ryhmässä alettiin ideoida cosplaysta korttipeliä, josta saatiin hyvät naurut.

Kun sunnuntain Expo-ohjelma päättyi, oli vuorossa viimeinen virallinen yhteinen ohjelma, eli PIZZABILEET, jotka olivat edellisiltaisia huomattavasti rauhallisemmat. Kun pizzat oli syöty, kaikki laahustivat omaan tahtiinsa takaisin hotellille ja painuivat petiin.

Seuraavana aamuna tiimit lähtivät kukin omiin suuntiinsa, osa suoraan takaisin kotiin, osa vielä jatkolomalle jonnekin päin Ranskaa. Hotellin edustalla hyvästeltiin uudet ja vanhat tuttavuudet ja toivottiin taas useasti ääneen, että vielä joskus tulisi törmättyä tapahtumassa tai toisessa. Onneksi Eurooppa on pieni ja cosplay-harrastajat matkustushaluisia! (Emilia ja Portugalin tiimiläinen ovatkin jo tapaamassa toisensa ennen Traconia.)

https://www.facebook.com/AGcosplayphotography
https://www.facebook.com/ElinaCosplay
https://www.facebook.com/MajoCosplay

                                                                    


Toivottavasti Suomen ensimmäisen European cosplay Gathering-tiimin matkakertomus sai kaikissa innostuksen leimahtamaan ja halukkuuden päästä myös kisaamaan! Sillä Desucon Frostbiten ECG-karsintojen haku alkaa 31.10. klo.15.00! Haku on vapaamuotoinen portfolio ja auki yksilöille, sekä 2-3 hengen ryhmille. Muistathan käydä lukemassa kilpailun säännöt läpi ensimmäisiksi täältä ja lähetät sen jälkeen portfoliosi osoitteeseen cosplay@desucon.fi!