Kunniavieraamme Yuuki Kaji kertoo Suomenmatkastaan ja Desuconista Hitorigoto -radio-ohjelmansa jaksossa numero 169 (julkaistu 2.7.2017)! Ohjelmaa ei valitettavasti löydy Youtubesta, mutta mikäli tilanne muuttuu, lisäämme sen mukaan juttuun. Mikäli löydät ohjelman jostakin, Desuconia käsittelevä osio alkaa klo 5:35 ja kestää aina 13:55 asti. Alta löytyy myös suomenkielinen käännös ohjelmasta.

 Kaji vieraili ja piti ohjelmaa Desuconissa perjantaina 16.6.

Emiya-chan-sanilta, kiitos paljon.

“Kaji-san, moi!”

Moi!

“Osallistuin Suomessa pidettyyn Desuconiin! Kirjoitan tätä viestiä Desuconin jälkeen Suomessa lentokentältä.”

Aaaa, kiitos paljon että tulit varta vasten Japanista saakka! Erityisesti japanilaiset kävijät jäivät todella hyvin mieleeni, teidät erotti joukosta heti.

“Olin aluksi hieman huolissani miten osallistumiseni Japanista asti sujuu, mutta kuten sanoit talk showssakin, paikalliset ihmiset ovat todella ystävällisiä ja sain heiltä apua moneen kertaan. Desuconiin saavuttuani todella sujuvaa japania puhuva suomalainen tuli juttelemaan minulle. Meistä tuli kavereita ja päädyimme menemään talk showhun yhdessä.”

Upeaa!

“Hänen mukaansa suomalaiset tykkäävät katsoa (animea) ennemmin alkuperäisesti japaniksi puhuttuna ja tekstityksillä kuin suomalaisten ääninäyttelijöiden dubbaamana. Tämän takia ihmiset reagoivat niin voimakkaasti siihen, kun lausuit eri repliikkejä. Myös silloin kun puhuit Hitorigotosta (radio-ohjelman nimi) ja piirsit Heart Bocchi-kunin (Kajin keksimä “maskotti” radio-ohjelmalleen) niin edessä ja vieressäni istuvat kävijät sanoivat sitä söpöksi. Bocchi-kunin söpöys levisi näin koko maailmalle! Myös talk shown juontajat olivat hyvin selvillä radio-ohjelmastasi ja sinusta ja kuullessani muiden kävijöiden upeasta reaktiosta sain jälleen tuta Kaji-sanin suosion. Mistä puheen ollen, söitkö talk showssa mainitsemaasi salmiakkia? Olisi hienoa kuulla uudestaan tunnelmiasi ja ajatuksiasi talk showsta ja Suomesta.”

Kiitos todella paljon. Se taisi olla juuri tämä henkilö, jolla oli Heart Bocchi-kun -pehmolelu mukanaan talk showssani ja kun kerroin tekeväni Hitorigoto -radio-ohjelmaa ja että siinä on tämmöinen Bocchi-kun niin hän näytti sitä kaikille. Hän oli siis tuonut sen mukanaan tapahtumapaikalle asti! Ja sen ansiosta viesti välittyi hienosti katsojille. Ainoa vaan, että se oli sydämen (heart) eikä hi:n (ひ-hiraganan, ns. normal bocchi-kun) muotoinen, mutta olen varma, että söpöys välittyi siitä silti. 

Oli kyllä todella upea maa! Minä pidän paljon luonnosta, joten kävely- tai siis, meillä ei ollut paljoa aikaa kierrellä katselemassa nähtävyyksiä. Mentiin vain sinne ja iltaisin oli aikaa ruokailla rauhassa, mutta päiväsaikaan olin kiireinen tapahtuman kanssa ja muutenkin koko matka meni tyyliillä “käydään osallistumassa tapahtumaan ja tullaan heti takaisin”. Siihen päälle vielä aikaero, jonka ansiosta heräsin aamulla todella aikaisin ja menin kävelylle. Siellä oli oikeasti todella paljon metsää ja tuli sellainen olo, että Muumit oikeasti saattaisivat asua tällaisessa paikassa. Puistot olivat tosi kauniita ja olin niin onnellinen niissä kävellessäni ettei melkein tehnyt mieli palata takaisin. Niin upea ja kotoisa maa Suomi oli. Ja vaikka meni kaupunkiin, niin siellä oli tietysti moderneja rakennuksia, mutta myös vanhoja, historiaa huokuvia rakennuksia oli paljon jäljellä. Kaupungissa kulki myös raitiovaunu - vai onko se raitiobussi? - ja tuntui aivan kuin olisi ollut jossain Ghiblin elokuvassa. Niin upean näköinen kaupunki se oli. 

Siihen vielä lisäksi se, että suomalaiset itse olivat aivan suurenmoisia. Juttelin tietysti eniten Desuconin työntekijöiden kanssa, he olivat aina mukanani ja kävimme aina yhdessä syömässä illallistakin. Kaikki heistä puhuivat japania niin hyvin, että jotenkin he vaikuttivat melkein japanilaisilta! Tai siis toki hiusten ja silmien väri on heillä eri, mutta heidän sisimmästään huokuva rakkaus Japaniin oli niin japanilaista ettei niitä eroavaisuuksia melkein edes huomannut. 

Oli todella mukavaa olla yhdessä heidän kanssaan, ja tiedättekö sen mitä näkee telkkarissa, että on yhden yön jonkun luona ja seuraavana päivänä eron hetkellä itketään kamalasti? Minäkin, vaikka viivyin vain kaksi-kolme päivää, olin silti lentokentällä melkein pala kurkussa kun piti lähteä takaisin kotiin, koska he kaikki olivat niin mukavia. Yksi heistä oli alkuun vähän sellainen pelleilijä, mutta paljastui, että hän onkin oikeasti todella vilpitön ja herkkä nuori mies. Vähitellen meillä alkoi juttu luistaa paremmin ja lopulta lentokentällä hän oli sanoikin “lähdetkö sinä jo, otetaan vielä kuva yhdessä”, jolloin minusta tuntui, että suomalaiset ja japanilaiset sopivat hyvin yhteen. Ainakin omasta mielestäni. Suomalaiset ovat kansanluonteeltaan vähän häveliäitä, mutta lämpimiä ja ystävällisiä. Enimmäkseen hiljaisia ja rauhallisia. Tai näin ainakin olin kuullut, mutta he todella olivat sellaisia ja ihmisten välinen etäisyys muistutti vähän sitä, mitä se on Japanissa. Kertakaikkiaan monin eri tavoin upeita ihmisiä. 

Ah, sitten oli myös Ravintola Kamome! Se on kuuluisa siitä elokuvasta (Ruokala Lokki), mutta se on myös oikeasti olemassa. Kävimme siellä melko yllättäen ja se oli jo siinä vaiheessa kiinni, mutta paikalla oli vielä tarjoilija ja omistajan tytär, jonka kanssa pääsimme juttusille. Muuten, Ravintola Kamomessa on sekä minun että Mizushiman nimikirjoitukset joten jos menette Suomeen niin käykää toki Kamomessakin. Aivan, tällä kertaa olin yhdessä animeohjaaja Mizushima Seijin kanssa, ja vaikka emme ole tähän mennessä juuri työskennelleet yhdessä muuten niin koen, että tuona aika tapahtui monta hienoa kohtaamista, tai pitäisikö sanoa tärkeää yhteyttä. Suomalaiset sekä muualta ulkomailta tulleet tapahtuman kävijätkin, joista noin kymmenkunta oli japanilaisia, tulivat paikalle sankoin joukoin ja vetivät pääsalin aivan täyteen. 

Talk shown pituus oli japanilaisittain hurjan pitkä, yhteensä 120 minuuttia. Toki siihen sisältyy myös tulkkaajan kääntämä osuus, joten varsinaiselle juttelulle ei jää ihan niin paljon aikaa, mutta siitä huolimatta sain puhua aika pitkään. Ja vaikka tulkki ei ollut vielä edes ehtinyt kääntää mitään, niin noin 60% kuuntelijoista reagoi sanomisiini heti. Se sai minut ajattelemaan, että onpa animella uskomaton voima kun se saa noin monet oppimaan japania.

Minulle pidettiin siellä yllättäen myös Suomivisa. Kysymyksiä oli kuusi ja ne olivat melko vaikeita, mutta sain kaikki jostain syystä oikein! Siinä oli siis aina kolme vastausvaihtoehtoa. Olin aika iloinen siitä, että vastasin kaikkiin oikein. Haastatteluosuudessakin tuli esille monen monta teosta jossa olen saanut olla mukana aivan laidasta laitaan. Lisäksi oli sellainen “variety corner”, jossa oli “nyt, missä, kuka sanoo kenelle ja mitä?” -tyylinen tilanne, johon otettiin nopeasti katsojilta ehdotuksia kuten “tänä henkilönä” ja sieltä tuli tietysti “samuraina!”, mikä oli tietysti melko hankalaa, mutta heitin repliikkiin perään “de gozaru” ja se meni jotenkin sillä. Mutta tykkäsin todella paljon siitä, miten kaikki innostuivat kovasti joka tilanteesta. Uskon että siitä tuli minulle ja kaikille siellä olleille tärkeä muisto. 

Olen erittäin kiitollinen, että minut kutsuttiin noin hienoon ja hauskaan tapahtumaan. Desuconin tekijät sekä kävijät, kiitos paljon! Haluan tulla käymään vielä joskus uudestaan! Ja näihin tunnelmiin, kiitos kaikista viesteistä!