Menneenä viikonloppuna 11. – 13.11. tieni vei Desuconin edustajana Tanskan vanhimpaan japanilaista populaarikulttuuria käsittelevään tapahtumaan J-popconiin, Kööpenhaminaan. Matkakumppaninani toimi Helsingin Manga Cafén pääomistaja Milla Sainio, jonka kanssa pidimme yhteistyössä peräkkäiset luennot edustamistamme tahoista: Milla kahvilastaan ja minä Desuconista ja koko Desu–tapahtumaperheen konseptista. J-popconista tuli opittua asioita uusia asioita conin järjestämisestä niin sen onnistumisien kuin sen runsaiden epäonnistumisienkin kautta. Matkan varsinainen tarkoitus oli luoda kontakteja pohjoismaisiin conijärjestäjiin ja viritellä mahdollista yhteistyötä tapahtumien välille mm. kokemusten vaihtamisen merkeissä, tapahtumien ohjelmatarjonnassa ja etenkin kunniavierashankinnoissa. Kuinkas nyt tällaiseen päädyttiin?    

Tampere and beyond

Tapahtui Traconissa syyskuussa 2011: Kävelin surullisenkuuluisan conihajotuksen kourissa Casper Jensenin ja Stine Holmin luennolle tanskalaisesta con- ja cosplayskenestä. Väsymyksestä huolimatta ohjelmanumero sai allekirjoittaneen old-school otakun nostalgiselle tuulelle ja avaamaan suunsa, useaan otteeseen ja kerrankin oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Se, mitä tästä seurasi oli myöhemmin Facebookissakin jatkunut keskustelu pohjoismaisten conien mahdollisesta yhteistyöstä. Ajatuksen voi helposti nähdä vain conijärjestäjien yhteisenä egon pönkittämisenä, mutta jos näinkin käy se jääköön varjoon ja painotettakoon sitä, mihin olemme aina pyrkineet: parempaa conia kävijöillemme. Päätimme myös Traconissa olleen Genki–nimisen tanskalaisen conin infovastaavan Nadia Nielsenin kanssa tehdä jotain konkreettista asian eteen aloittamalla työskentelyn J-popconissa tapaamalla Scandinavian anime-conien järjestäjiä. Siispä Köpikseen!

J-popconissa noudatettiin samaa periaatetta kuin Desuconissakin ja pääsin ulkomaisen animetapahtuman edustajana ilmaiseksi sisään ja tutkailemaan conin järjestelyjä kulissien takaa. Kaikki järjestyi kätevästi etukäteen sopimalla ja paikan päällä tapaamalla tuliaisia unohtamatta. Näin se diplomatia vain toimii. Paikalliset conijärjestäjät olivat jo lentokentällä vastassa, katsoivat että löysimme tiemme tapahtumapaikalle kongressikeskus DGI-byeniin ja että saimme asianmukaisen kierroksen conipaikalla. Kiitos Genki ja J-popcon!

One does not simply walk into J-popcon

Jo kierroksen aikana, noin puolenpäivän aikaan alkoi päätä huimata: tilanne vaikutti hyvin kaoottiselta eikä alkuunkaan siltä, että kello neljä iltapäivällä voitaisiin aukaista yli kahdentuhannen hengen conitapahtuma. Muutama aktiivisin järjestäjä hoiti sankarillisesti useampaa hommaa kerralla, mutta kenelläkään ei näyttänyt kunnolla olevan langat käsissä. Yleinen kaaos näytti hellittävän vasta lauantai-iltapäivänä, kun pitkään perjantai-iltaankin asti jatkunut usean kymmenen ellei jopa sadan metrin jono lopulta purkaantui. Pätevältä vaikuttanut, printattujen lippujen viivakoodisysteemi ei vaan toiminut järin nopeasti. Narikka oli toisessa rakennuksessa ja veti jonosta päätelleen huonosti samaan aikaan, kun ensimmäiset ohjelmat. Avajaiset olikin varsin hyväntuulinen tempaus yleisön laulattamisineen ja hienoine esittelyineen conin eri tapahtumista. Hyväntuulinen oli, kaikesta huolimatta, myös conin vänkäriarmeija joka helpotti oloa kummasti. Tein Desuconin päivystävänä työvoimavastaavana tästä ison muistiinpanon kallooni. 

Sisäänkäynnillä oli perjantaina tungosta.

Lippujen lisäksi toinen  kannalta tärkeä lappunen, jonka kävijöiden piti itse tulostaa oli ohjelmakartta. Sama päti myös tapahtumapaikan karttaan. Ohjelmakartassa ei ollut ohjelmien esittelyjä eikä tekstiä liiemmin löytynyt tapahtumapaikalla olleista, hyvin harvasta ohjelmajulisteestakaan. Nettisivulla ohjelma oli, mutta se ei paljoa lohduttanut ellei sattunut kantamaan tablettitietokonetta mukanaan. Conin nettisivun mobiiliversio oli kiva idea älypuhelimien omistajille, mutta sen käytettävyys oli surkea sillä fonttikokoko lähenteli neljääkymmentä. Ohjelmia edeltävät kuulutukset olisivat helpottaneet niiden tavoitettavuutta kummasti. Infotiskillä, eli sisäänkäynnillä parveili sankoin joukoin lipun haluavaa väkeä lauantai iltapäivään asti eikä tehnyt siellä asioinnista kovin houkuttelevaa. Kävijätiedotus oli, toisin sanoen, puitteiltaan retuperällä. Tätä Desuconin kävijät eivät tule koskaan kokemaan. Sen sijaan mallia voisi ottaa tanskalaisesta palvelumentaliteetista, jossa ei ollut mitään moitittavaa.        

Content is king

Ohjelmaahan conissa kuitenkin oli ihan mukavasti! Pääpaino oli J-popconin vanhassa leipälajissa cosplayssa ja showesityksissä, Desucon Frostbiteenkin tulevassa, osallistavassa ohjelmassa kuten työpajoissa sekä kuvataiteessa. Missään ei mainittu, että Cosplay Show (cosplaykilpailu, oikeastaan) olisi ollut pääohjelmanumero mutta sellaiselta se tuntui. Kilpailun taso oli kerta kaikkiaan hurja ja puitteet istumapaikkojen vähäisyyttä lukuun ottamatta kohdillaan. Lava mahdollisti monenlaisien propsien käytön ja vaikka tilan hallimaisuus tuntui aluksi kolkolta, antoi se mielestäni paljon intiimimmän kokemuksen esityksistä kuin auditorio. Kaksi isoa screeniä varmisti näkyvyyden takariveihinkin ja valo- sekä äänitehosteet pauhasivat. Voittajaksi selviytyi Granado Espada –pelin elementalisteja esittäneet Maria Corell ja Josefine Hansen.

Tehosteiltaan Corellin ja Hansenin esitys ei ollut mellevin, mutta puvut ja näyttelytaidot olivat livenä karkkia silmille.

Näin se homma pitää hoitaa! Punainen matto ja ovella conin edustaja kumartelemassa Cosplay Showhun tulijoille. Itabileissä sama palvelu. 

Oman osansa conin show-annista tarjoilivat kaikille avoin Cosplay Catwalk (ei sinänsä pöljempi idea, jos sopiva tila löytyy) ja ruotsalaisen Project Chun mukaansatempaava tanssiesitys. Kansainvälisen cosplayn kentästä oli myös hyvin informatiivinen paneeli, jossa jaeltiin muun muassa useita käytännön vinkkejä materiaaleista eri maiden, etenkin Japanin sääolosuhteet huomioon ottaen. J-popconin tämän vuoden kunniavieras oli mangakuvittaja Yamazaki Urita, joka jakoi nimikirjoituksia taidekujalla ja piti luennon käyttämistään tekniikoista. Ruotsalaisen Nosebleed Studion chibimanga–paja sekä Howling Riot -ryhmän Els Deckersin ”How to draw manga animals” liittyivät niin ikään piirrusteluun. Jälkimmäinen muistutti pedagogisella otteellaan lukion kuvaamataidon tunteja parhaimmillaan.       

Yamazaki Urita taidekujalla.

http://www.j-popcon.dk/en/pages/82

Yamazaki Uritan töitä.

Tapahtumapaikkana DGI-byen oli siitä erikoinen, että se oli jatkuvasti kaikelle yleisölle avoin. Tiivistettäköön tähän liittyvät ongelmat osaltaan siihen, että DGI-byenin kaksi siipeä yhdistävältä kävelysillalla oli molemminpuolinen näkyvyys keskuksen uimahalliin jossa vanhukset ja lapsiperheet kävivät aamu-uinneillaan. Toisekseen jokaisella ovella, joka johti conin tiloihin piti olla väkeä tarkastamassa rannekkeita. Tungosta tämä aiheutti erityisesti myyntisalin ovelle. Toisaalta eri liikunta- ja kulttuuriryhmien tallustelu keskellä conia vei mennessään osan siitä surrealistisesta fiiliksestä joka saa allekirjoittaneen toisinaan ahdistumaan suomalaisissa coneissa.

Arvioni mukaan jopa 40% tästä tavaramäärästä oli piraatteja. Asiaan ei puututtu.       

We bring Desu to your con. 

Joku voinee väittää, ettei päivystävä työvoimavastaava ole oikea henkilö edustamaan coniaan ulkomailla, vaikka tapahtumaa järjestävän hallituksen jäsen onkin. No näinpä vain tein. Sain lauantai-iltana Desuconia ja neljän tapahtuman desu-konseptia käsittelleen, noin neljänkymmenen minuutin luennon jälkeen paljon kysymyksiä ja keskustelua, siinä missä pientä debaattiakin syntyi vänkäreiden eduista, epäonnistumisien käsittelystä, ohjelmalla erikoistumisesta sekä piraattituotteiden sallimisesta. Mieltä lämmittävin kommentti luennosta oli ”Very inspiring!”.

Keskustelu jatkui seuraavana päivänä tanskalaisen Genki–conin tarjoamalla pöydän pätkällä myyntisalissa osittain myös ruotsalaisten Meuwconin edustajien antaessa ystävällisesti tilaa. Nyt alkaneen yhteistyön myötä Desuconilla on kontakteja ympäri pohjoismaita ja uusia mahdollisuuksia parantaa ohjelmatarjontaansa kansainvälisillä esiintyjillä sekä elävöittää myyntisalia uusilla kauppailla. Mainittakoon myös, että tapahtuma tulee pysymään kuitenkin kotimaisena, kotimaisille faneille. Viimeistään viime kesän ennakkoon loppuun myynyt Desucon osoitti että te, hyvät kävijät, olette meille maailman paras yleisö. Kiinnostavinta lienee kuitenkin se, että Desuconilla on nyt mahdollisuus jakaa kunniavieraiden hankinnassa suuresti auttaneen Japanin yhdyshenkilön palveluita (yhdyshenkilön omasta aloitteesta) muillekin pohjoismaiden coneille, voiden itse yhä valikoida parhaat päältä. Desuconilla on nyt hyvä mahdollisuus on saada Japanista entistä nimekkäämpiä kunniavieraita.

Reissu osoitti jälleen sen, että vielä tänä internetin aikakautena paras tapa luoda kontakteja on lähestyä ihmisiä henkilökohtaisesti. Toki tämänkaltaista yhteistyötä on viritelty aiemminkin, mutta nykyään siihen on entistä paremmat puitteet Desuconin ollessa vain yksi pohjoismainen coni, jolla on vuodesta toiseen suurilta osin samat järjestäjät. 

Desuterveisin,

Rashkul

Tässä vielä jotain reissulta mieleen painunutta:

Mitäpä olisitte mieltä samankaltaisesta introanimaatioista Desuconissa? Käytännön arvo lienee aika vähäinen, mutta piristäisikö se mieltä coniin saapuessa? Kyseinen showreel heijastettiin J-popconin infotiskin yläpuolelle.

Madoka-esityksessä oli nukketeatteria ja pyssyt paukkuivat.

 Gochisōsama-deshita