Desucon on jo vajaan kolmen viikon päästä. Tiedotusvastaavalle conia edeltävät pari viikkoa ovat yleensä ne kiireisimmät kun median edustajat ilmoittautuvat tapahtumaan, tekevät ennakkojuttuja ja varmistelevat milloin mitäkin. Yleensä conia edeltävänä päivänä ja conilauantain aamuna puhelin soi tiuhaan, juostaan ympäri Sibeliustaloa ja etsitään vastaavia, vänkäreitä tai kävijöitä haastateltaviksi ja kuvattaviksi. Sunnuntaina ja aikakauslehtien tapauksessa lähiviikkoina sitten odotetaan mielenkiinnolla, mitä toimittajat saivat tapahtumasta irti.

Tämän naisen haastattelutekniikoista ei ehkä kannata ottaa mallia.

Postauksen otsikko voisi olla esimerkiksi Etelä-Suomen Sanomista Desucon-viikonlopun sunnuntailta. Yhtä hyvin se voisi olla Aamulehdessä Traconin jälkeen, Savon Sanomissa Animeconin aikaan tai minkä tahansa muun kaupungin sanomalehdessä, jos paikkakunnalla järjestetään japanilaisen popkulttuurin tapahtuma, joka houkuttelee paikalle enemmän kuin kourallisen harrastajia.

Desuconin ja Etelä-Suomen Sanomien välit ovat aina olleet hyvät ja tapahtumasta on uutisoitu näyttävästi ja positiivisesti. Silti  tiedotusvastaavan hommissa kolmatta vuotta häärivänä huomaan kyllästyneeni siihen, kuinka tapahtumasta kirjoitetaan vuodesta toiseen samalla kaavalla. Kuvissa näkyvät näyttävimmät ja erikoisimmat cosplayt ja tekstissä kerrotaan, kuinka Lahti on jälleen kerran täyttynyt värikkäistä ja erikoisesti pukeutuvista nuorista, kuten esimerkiksi viime kesänä ja viime talvena. Ohjelma ja kunniavieraat mainitaan pitkänä litaniana, mutta olennaisempaa tuntuu olevan selittää lahtelaisille, keitä kummallisissa vaatteissa keikkuvat teinit ovat.

Toimittajat eivät kirjoita yksipuolisia juttuja ilkeyttään. Harvasta sanomalehden toimituksesta löytyy journalisti, joka itse harrastaisi animea ja mangaa tai olisi muuten syvällisesti perillä harrastuksesta. Viikonloppuisin toimituksissa työskennellään vajaammalla väellä, joten Sibeliustaloon juttukeikalle tuleva toimittaja on todennäköisesti valmistautunut jutun tekoon lukemalla Desuconin nettisivuja ja ehkä myös edellisvuosien arkistojuttuja. Paikalla viivytään sen aikaa, että ehditään jututtaa pääjärjestäjää ja paria kävijää. Sen jälkeen pitääkin sukkuloida toiselle keikalle, valokuvaaja käy ottamassa kuvat kun ehtii. Lisäksi suurinta osaa lehden lukijoista ei todennäköisesti voisi vähempää kiinnostaa, kuka esimerkiksi Noriaki Sugiyama on. Puolentoista minuutin radiopätkässä ehtii kertoa vain kaikkein olennaisimman.

Japanilaisen popkulttuurin harrastajien omat lehdet Anime ja Japan Pop eivät valitettavasti aina ole kovinkaan paljon valtavirran lehtiä mielikuvituksellisempia. Tapahtumareportaasit ovat toki huomattavasti syvällisempiä ja asiantuntevampia kuin valtavirran lehtien, mutta toteutustapa lienee joka vuosi jokseenkin sama. Laadukkaissa, sopivan kriittisissä tapahtumareportaaseissa ja kunniavierashaastatteluissa ei ole mitään vikaa. Pienillä aikakauslehdillä on kuitenkin aina enemmän varaa erilaisille irrotteluille ja kokeiluille kuin konservatiivisillä sanomalehdillä, joiden keskimääräistä kohderyhmää animen ja mangan harrastajat eivät ole.

"We can't stop here, it's con country!"

Vuosittain pääpiirteittäin melko samankaltaisina toistuvia tapahtumia kuten coneja, kesätapahtumia ja joulumyyntiä on helppo käsitellä joka kerta saman kaavan mukaan, sillä se säästää aikaa ja vaivaa. Uskon, että juttujen tekijät, lähteet ja lukijat saisivat kaikki enemmän irti asiasta, jos esimerkiksi tänä vuonna tehtäisiin jotakin rohkeasti uudenlaista. Helppoa se ei ole ja joku vetää kuitenkin herneen nenään, mutta rohkaisen kaikkia Suomessa japanilaisesta popkulttuurista kirjoittavia toimittajia ja blogaajia heittäytymään tutun ja turvallisen ulkopuolelle. Jos ei Desuconissa, niin jossakin muussa tapahtumassa.

Mainiota alkavaa kesää ja tavataan Desuconissa! Se on jo ihan kohta!