Kyttäjuttu ja sen syyt
Poliisit jututtamassa Midori Mangan Outi Hyvöstä
Piraattituotteiden myynti on ollut suomalaisissa animetapahtumissa pitkään jatkunut mutta vaiettu ongelma - eräänlainen julkinen salaisuus.
Ainoan kerran kun Suomessa on poistettu myyjä tapahtumasta oli asialla muuan amerikkalainen Cartoon Passion, joka oli juuri edellisenä vuonna ollut otsikoissa jouduttuaan pihallepotkituksi myös eräästä australialaisesta tapahtumasta. Tähänkin vaadittiin se, että tämä myi taiwanilaisia piraattilevyjä harvinaisen häpeilemättömästi, ja lisäksi aloite tuli kävijältä.
Osittain syynä piraattimyynnin sietämiseen on varmasti ollut haluttomuus lähteä tekemään asiasta numeroa, osittain taas riippuvaisuus sponsorituloista. Ensimmäisen Desuconin aikaan mekään emme viitsineet puuttua asiaan, mutta näin toisella kerralla con oli päässyt jo sen verran omavaraiseksi (jokainen voi halutessaan laskea paljonko tekee 14 euroa kertaa 2200 ennakolipunostajaa, plus vielä ovelta myydyt vajaat tuhatkunta lippua siihen päälle) että siihen ei ollut enää syytä. Lisäksi asiasta oli tullut muutamia valituksia.
Näin ollen conin päästyä käyntiin kävin pääjärjestäjän ja muutaman järjestyksenvalvojan kanssa myyntipöydät läpi lauantai-iltapäivästä. Noin puolelta oheistuotemyyjiä löytyikin piraattituotteita, mutta kaikeksi onneksi suurin osa heistä suostui poistamaan tuotteet - tapauskohtaisesti enemmän tai vähemmän mukisematta. Etenkin ulkomaiset myyjät olivat hyvinkin ammattimaisia, ja lupasivat kiinnittää asiaan huomiota jatkossa.
Kuten conin uutisia seuranneet kuitenkin tiennevät, eräs nimellä Midori Manga toimiva myyjä ei valitettavasti ollut ihan näin yhteistyöhaluinen. Tuotteiden poistamispyyntöä seurasi vaatimus kirjallisesta luettelosta kaikista niistä tuotteista, joita epäilimme piraateiksi. Siihen mennessä kun olimme saaneet pöydän kuvattua, kuvat tulostettua ja pöydältä löytyneet harvat lailliset tuotteet ympyröityä oli kello jo kuusi, ja myyjä oli poistunut paikalta.
Koska myyjän tavaroista enin osa vaikutti piraattitavaroilta, pyysimme seuraavana aamuna myyjää poistumaan laittomat tuotteet yksiselitteisesti kieltävään myyjäsopimukseen vedoten. Kun tätä seurasivat lisävaatimukset, oli mielestämme selvää, että myyjä yritti vain pelata aikaa, joten kutsuimme paikalle poliisit. Näiden kerrottua myyjälle, että hänen todellakin täytyy lähteä tapahtumasta jos me käskemme, myyjä pakkasikin lopulta tavaransa ja poistui.
Tässä ei liene mitään epäselvää. Mutta mikä sitten teki Midorin tuotteista laittomia? Ei suinkaan hahmojen käyttö luvatta, vaikka niin voisikin ensi kädeltä luulla.
Kuuluisia kymmenen euron figuureja, epäilyttäviä korttipakkoja ja mielenkiintoisen värisiä lompakoita
Ennen conia olin lähettänyt relevanteille myyjille sähköpostin, jossa opastin heitä piraattituotteiden tunnistamiseen ja kerroin mikä Suomen lain mukaan on laitonta ja mikä ei. Kirjoitin siinä mm. näin:
----
Hahmot eivät ole Suomen lainsäädännön mukaan tekijänoikeuden alaisia teoksia, joten niiden käyttö on vapaata. Niitä esittävät kuvat kuitenkin ovat teoksia, joten tekijänoikeus suojaa niitä.
Franchisejen virallisesta materiaalista (yleensä kuvista) luvatta tehdyt tuotteet loukkaavat kuvan tekijänoikeuksia, ja ovat näin ollen laittomia. Mikäli tällaiset tuotteet ovat vieläpä suoria kopioita virallisista lisenssituotteista ne ovat lisäksi piraattituotteita, ja myös tämän vuoksi laittomia. Netistä kopioiduista fanitaidekuvista tehdyt tuotteet taas loukkaavat fanitaidekuvan tekijän tekijänoikeuksia, ja ovat näin ollen laittomia.
Huomatkaa, että kuvan luvattoman käytön laittomuuden kannalta ei siis ole väliä onko kuva "virallinen" - ts. siinä esiintyvän hahmon käyttöoikeudet omistavan tahon tuottama - vai jonkun muun, vaikkapa fanin, tekemä. Sekä Suomi että Japani ovat allekirjoittaneet Bernin sopimuksen, joka takaa teoksille tekijänoikeuden suojan kaikissa sen allekirjoittaneissa maissa. Tämän vuoksi kuvan käytön laittomuuden kannalta ei myöskään ole mitään väliä onko teosta josta hahmo on peräisin lisensoitu Suomeen, tai onko sillä ylipäätään mitään täkäläistä edunvalvojaa.
Tuotteet joissa esiintyy jonkin hahmon kuva ovat lainmukaisia, mikäli tuotteen valmistaja on tuottanut kuvan itse tai saanut luvan kuvan käyttöön sen oikeuksien omistajalta. Huomatkaa kuitenkin, että esimerkiksi asentojen ja asetelmien kopioiminen olemassaolevista kuvista on plagiointia, ja näin ollen myös tekijänoikeusrikos.
Piirrostyylinvaihtelut ja jännästi rajatut kuvat kielivät, että osa kuvista on netistä revittyä fanarttia, osa virallisia promokuvia ja osa animescreenshotteja. Tekijänoikeusrikokset paukkuvat siis useampaan suuntaan.
Piraattituotteiden laatu on lähes aina surkea, joten ostaja saa harvoin rahoilleen kunnollista vastinetta. Niiden tuotantoa ei valvota, joten niiden valmistukseen voidaan käyttää lyijypohjaisia maaleja ja niiden säilytykseen hyönteismyrkkyjä. Lisäksi ongelma on myös periaatteellinen - piraattituoteostoksista ei päädy senttiäkään sarjojen alkuperäisille tekijöille, vaan rahat valuvat aasialaisen järjestäytyneen rikollisuuden taskuihin. Tämä tekee piraattikaupasta paitsi laitonta ja epäeettistä myös asiakkaiden luottamuksen pettämistä: he kun ostavat lisenssituotteita siinä hyvässä uskossa, että tukevat lempisarjojensa tekijöitä.
Anime- ja mangakulttuurin tukeminen on Desuconin perusperiaatteita, joten emme suvaitse piraattikauppaa.
Haluamme uskoa, että suurin osa alan jälleenmyyjistä jakaa tämän periaatteen ja haluaa tukea alaa jolla toimii, ja toivomme että mahdollisesti tapahtuva piraattikauppa johtuu lähinnä tietämättömyydestä. Suosittelemmekin seuraavia neuvoja piraattituotteiden tunnistamiseen.
Mm. seuraavien merkkien tulisi soittaa hälytyskelloja:
- Puuttuvat copyright-merkinnät ja oikeuksienomistajafirmojen nimet (usein korvattu kiertoilmauksella "all copyrights belong to their respective owners")
- DVD:issä tekstitykset kiinaksi ja huonoksi englanniksi, aluekoodi 0
- Epäilyttävän halpa hinta - samaa tuotetta saattaa löytyä kalliimmalla muualta
- Hinnoittelu laatikoittain tuotteissa joiden hintojen kuuluisi vaihdella, kuten CD-levyissä
- Ulkonäön poikkeaminen virallisista tuotekuvista, etenkin figuureissa (halvemmasta valmistusmateriaalista kertova kiilto, hutiloitu maalaustyö, ylimääräisiä väriapplikaatioita kasvoissa)
- Epätarkka painojälki
- Fanitaiteen käyttö itse tuotteessa tai pakkauksessa
----
Tämän jälkeen oli toki hieman surullista nähdä, että sama myyjä sai olla Traconissa valituksista huolimatta täysin rauhassa. Kuuleman mukaan syy oli se että Traconin myyjäsopimuksessa ei sanottu sanaakaan laittomista tuotteista, joten conin järjestäjät joutuivat tyytymään ilmoituksen tekemiseen tullille. Tietty on kyseenalaista kiinnostavatko tullia yksityishenkilön rahtaamat muutaman laatikon erät piirrettyjen oheistuotteita, saati että onko sillä edes asiantuntemusta erottaa tällaisten tuotteiden kohdalla aidot piraateista.
Mutta eipä ole Midori jatkossa tulossa myymään ainakaan meille.
Kommentit
Jälleen kerran totean, että on erinomaista kuinka asiaan puututtiin heti alusta pitäen päättäväisesti ja suoraselkäisesti. Siteeraten myyntialalla pitkään yrittäjänä toiminutta isääni säännöistä piittaamattomia on surutta lyötävä suurimmalla lekalla mitä talosta löytyy.
Midori Mangan venkoilu ja ajan pelaaminen pyrkii tekemään asian järjestäjille niin vaikeaksi, että sitä mieluiten katsottaisiin läpi sormien. Loistohomma, ettei se teitä lannistanut.
Mitä ainakin tässä postauksessa näkyvään korttipakkaan tulee, on sen hämärä alkuperä ilmiselvää asiaan vihkiytyneelle. Ensi vilkaisulta silmään pistävät muun muassa Noizi Ito ja Nishimata Aoi sekä ilmeisesti Megamista revitty muuan Haruhin virallinen julistekuva. Kaiken kukkuraksi herttakuutonen on ilmeisesti jonkun tekemä vektorikuva. Tällaiset kokoelmapakat eivät ole mitään arkipäivää: kaikkiinhan tarvitaan luvat kyseisiltä piirtäjiltä ja jos joka kortin kuvan on tehnyt eri piirtäjä, menee homma harvinaisen hankalaksi. Paitsi sitten tietysti piraatteina, jotka on surutta revitty Pixivistä, moe.imoutosta, konachanista, erinäisiltä kuvalaudoilta ja niin edelleen. Menestyneistä sarjoista on toki mm. taidekokoelmakirjoja joissa voi olla kymmenkunta eri piirtäjää, mutta nämä ovatkin sitten hinnaltaan varsin tuntuvia (mm. K-ON! Super Illustrations vol.1 kustansi 60 dollaria New Yorkin Kinokuniyassa). Jo puhdas maalaisjärki kertoo, ettei parin euron korttipakka kuulu tähän kastiin. Puhumattakaan sitten siitä, että joukossa on varsin nimekkäitä piirtäjiä kuten juurikin Nishimata ja Ito, ja sitten yksi kenen lie väsäämä vektorikuva...
Eipä mulla muuta sit.
kun maine on mennyt niin sitten se on mennyt.
Traconissa ei voinut kuin antaa pahan katseen myyjälle ja skipata kyseinen myyntipöytä, kuten sassemään sanoi kun maine on mennyt ni sitten se on mennyt. Mutta pöydällä oli myös valitettavan paljon tietämättömiä/asian sivuuttavia henkilöitä.....*huoks*
Ja omasta mielestäni ongelma tarvitsisi muutenkin nykyistä enemmän julkista keskustelua.
Mielessäni kävi myös, että järjestäjät voisivat varoittaa ohjelmalappusessaan kävijöitä piraattituotteist. (Jos on varoitettu, oon taas ollu erittäin laiska lukemaan)
Pointtini on siis, että olisin kaivannut selkeämpää merkintää myyntipöydän ylläpitäjästä onnistuakseni välttämään Midori Mangaa.
Kaiken kaikkiaan piratismista ja muutanmasta muustakin arasta aiheesta pitäisi tässä skenessä pystyä keskustelemaan ilman scheissemyrskyn pelkoa. Sitä odotellessa soittelen vuvuzela ja trololoota omasta norsunluutornistani.
Allekirjoittaminenhan ei tuota suojaa takaa, vaan ratifiointi.